Saarna Klosterin kirkossa 28.1.2024

Septuagesima, 1 vsk. 

Matt.20:1–16 

»Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan.  

Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. 

Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’ »Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’  

Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’ »Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.» 

 

Armo ja ansio 

Työttömyys ja riittävän toimeentulon turvaaminen on edelleen yksi yhteiskuntamme isoimmista haasteista. Työllistyminen on harvoin kiinni vain omasta asenteesta, moni työtön, osa-aikainen tai sesonkityötä tekevä ajautuukin ahdinkoon toimeentulon puuttuessa. Tilanne oli osittain samankaltainen Jeesuksen aikana Galilean maaseudulla. Toreilla istuskeli tarvittaessa työhön kutsuttavia päivätyöläisiä. Työpäivä alkoi yleensä heti auringon noustua, ja maanomistajat palkkasivat päivätyöläisiä moniin fyysisesti raskaisiin töihin. 

Päivän evankeliumissa Jeesus esittää vertauksen viinitarhan työntekijöistä. Monissa vertauksissa Jeesus haastaa käsityksemme oikeudenmukaisuudesta. Saivatko työläiset sen palkan, jonka olivat ansainneet? Heille maksettiin palkka tehdystä työstä työpäivän jälkeen, ja denaari oli tavanomainen päiväpalkka. Kaikki saivat kyllä sen mitä oli sovittu, mutta viimeiseksi tulleet saivat enemmän kuin ansaitsivat.  

Viinitarhan omistajan toiminta olisi työoikeuden näkökulmasta varsin kyseenalaista, sekä hänelle itselleen taloudellisesti kannattamatonta. Oikeudenmukaista olisi maksaa palkkaa suhteessa tehdyn työn määrään. Siksi tätä Jeesuksen vertausta ei kannata ottaa aivan kirjaimellisesti. 

Mitä sitten voimme tämän vertauksen kautta oppia Jumalan valtakunnasta? Ensinnäkin vertaus kertoo siitä, miten viinitarhan isäntä eli Jumala, ei koskaan väsy kutsumaan ihmisiä viinitarhaansa eli valtakuntaansa. Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntyä Jumalan puoleen, vastata kutsuun ja tarttua toimeen. Toiseksi se muistuttaa meitä siitä, että Jumalan hyvyys muita kohtaan ei ole pois meiltä itseltämme.  

Kummallinen palkanmaksu on vertauskuva Jumalan armosta. Tämä kyseinen vertaus esiintyy vain Matteuksen evankeliumissa, mutta viimeisen jakeen toteamuksen; näin viimeiset tulevat ensimmäiseksi ja ensimmäiset viimeiseksi, voi löytää myös muualta evankeliumeista. Palkka ansaitaan työllä, armo sen sijaan on jotain aivan muuta. Omasta rippikoulusta on jäänyt mieleen, miten siellä opetettiin armon käsite. Se on Ansiotonta Rakkautta Meidän Osaksemme. Kysymys on Jumalan tahdosta. “Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle.”