Saarna Klosterin kirkossa 21.4.2024

4. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai, 1.vsk

Joh. 16:16–23 

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 16 

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: 
    ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.” 
    Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?” 
    ”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.” 
    Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille: 
    ”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.” 

 

Tie elämään 

Elämme kirkkovuodessa pääsiäisen aikaa. Päivän psalmitekstistä nouseva, tämän sunnuntain latinankielinen nimitys jubilate (= riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Jeesuksen ylösnousemusta.  

Mutta päivän evankeliumi on katkelma Jeesuksen jäähyväispuheesta. Jeesuksen pitkä jäähyväispuhe on ikään kuin testamentti opetuslapsille, jäähyväispuheessa hän puhuu opetuslapsilleen tulevasta elämästä, ja antaa ohjeita ja neuvoja seuraajilleen.  

Tämä evankeliumikatkelma on yksi niitä kohtia, joissa Jeesus puhuu jälleen kerran kuolemastaan. Samalla toistuu myös opetuslapsien hämmennys. He pohtivat keskenään, mistä Jeesus oikein puhuu? He ihmettelivät, mitä hän oikein tarkoitti.  

Pyhäpäivän otsikkona on “tie elämään”. Vertaamme elämää usein matkaan. Voimme vain tiettyyn rajaan asti suunnitella elämäämme, mutta silti jokainen uusi päivä on arvoitus. Usein saamme myös kipeästi kokea sen todellisuuden, että emme voi tietää matkamme pituutta, emmekä laskea päiviemme määrää. Elämä ja kuolema, tuska että ilo kulkevat tässä maailmassa rinnakkain. 

Elämän vaikeina aikoina luottamus Jumalan ikuiseen rakkauteen ja uskollisuuteen voi olla koetuksella. Saatamme kysyä Jumalalta, missä sinä olet? Miksi hylkäsit minut? Joskus Jumala tuntuu olevan kaukana tai jopa poissa, varsinkin silloin kun elämä näyttäytyy julmana ja epäoikeudenmukaisena. Jeesus puhuu vähästä ajasta, mutta se mikä on Jumalalle vain pieni hetki, voi tuntua meille ikuisuudelta.  

Jeesus tiesi, että opetuslapsilla tulisi olemaan vaikeaa. Pääsiäisen jälkeen opetuslapset saivat kohdata ylösnousseen Jeesuksen useampaankin kertaan. Mutta puheillaan Jeesus viittaa myös aikojen loppuun, hänen toiseen tulemiseensa. Jeesus vertaa erossa olemisen tuskaa synnytyskipuihin, ja jälleennäkemisen riemua syntymän ja uuden elämän iloon. Pääsiäisen sanoma on juuri siinä, että Jeesus on itse voittanut kuoleman vallan, ja ylösnousemuksellaan avannut meille tien ikuiseen elämään.  

Vaikka Jeesus tiesi, ettei hän tulisi olemaan enää pitkään läsnä opetuslastensa elämässä, hän ei jättänyt opetuslapsiaan toimettomaksi. Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtävän kertoa evankeliumia eteenpäin niin sanoin kuin teoin; osoittamalla lähimmäisenrakkautta, antamalla omastansa ja auttamalla toisia. Edellisissä jakeissa Jeesus puhui opetuslapsilleen Pyhästä Hengestä, joka antaisi heille voimaa ja rohkeutta.  

Lopuksi Jeesus toteaa vastauksessaan opetuslapsilleen: sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. On inhimillistä, että opetuslapsien tavoin ihmettelemme ja ehkä kyseenalaistamme asioita. On paljon asioita, joita emme voi ymmärtää. Jeesus lupaa, että jonakin päivänä saamme myös vastaukset kaikkiin kysymyksiimme ja ymmärryksen epätietoisuuteemme. Kuten Paavali kirjoittaa kirjeessään korinttilaisille: “Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä.”