Pastori Tikkalan saarnablogi

On tullut aika viettää joulujuhlaa. Joulun matka nykyiseksi kansanperinne juhlaksi on saanut alkunsa 300-luvulla Rooman valtakunnassa. Keisari Lucius Domitius Aurelianus julisti joulukuun 25. päivän (jolloin silloisen roomalaisen kalenterin mukaan oli talvipäivänseisaus) voittamattoman auringon päiväksi, Dies Natalis Solis Invicti, ja Sol Invictus. Kristinuskon myöstä joulua alettiin viettää tämän juhlapäivän paikalla. Jeesuksen syntymän ajoista ei ole täyttä ajallista varmuutta, vaikka Luukas on yrittänyt nähdä paljon vaivaa ajankohdan selvittämiseksi. Joulun vietto sopii kuitenkin hyvin talvipäivänseisaukseen ja vuoden pimeimpään ajankohtaan. Kirkkovuodessa puhutaan jouluaattona profeettojen lupauksien täyttymyksestä. Jesajan kirjan profetia lupaa: ”kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon…” Johanneksen evankeliumissa Jeesus esittää itsestään monia minä olen -vertauksia. Yksi Jeesuksen vertauksista on: ”minä olen maailman valo, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan

Matt. 11: 2-10 Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:       Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,       spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,       kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.       Autuas se, joka ei minua torju.”     Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:     ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:     - Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,     hän raivaa sinulle tien.” Sama

Matt. 25: 31-46 Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut koditto