Pastori Tikkalan saarnablogi

    Luuk. 4: 16–21 Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Viime sunnuntaina saimme kuulla evankeliumin kertomusta Jeesuksen kasteesta. Kirkkovuodessa olemme nyt siirtyneet lapsuusajasta Jeesuksen julkisen toiminnan alkuaikoihin. Jeesus palasi Nasaretiin, kotikaupunkiinsa ja osallist

Sunnuntaina 11.1 kirkkovuodessa vietettiin 1.sunnuntaita loppiaisesta. Pyhän aiheena oli kasteen lahjan muistaminen. Evankeliumitekstissä kerrotaan Jeesuksen kasteesta, ja siitä kuinka Pyhä Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen muodossa ja Jumala sanoi: ”Sinä olet minun rakas poikani, sinuun minä olen mieltynyt”. Aloittaessani tänä syksynä papin virassa, kasteen lahjan todellisuus on tullut hyvin konkreettisesti lähelle. Olen saanut kastaa jo monta pienokaista. Kasteessa meidät kutsutaan seurakunnan jäseneksi. Kastetoimituksessa meitä myös muistutetaan tästä kutsusta. ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun” (Jes.43). Kirkossamme kaste on toinen pyhistä sakramenteista, koska Jeesus on itse kehottanut niin toimimaan kaste- ja lähetyskäskyssä. Kaste on lahja Jumalalta. Niin kuin Jumala asetti sateenkaaren merkiksi rauhan liitosta ihmiskunnan ja Jumalan välillä, kaste on henkilökohtainen liitto ihmisen ja Jumalan välillä. Sain kasteen 14-vuotiaana noin viikkoa ennen

Saarna jouluyön messussa 24.12.2014 Liikkeellä! Kirjassaan ”Ajatuksia joulun sanomasta” Martti Luther on sanonut: ”Meidän täytyy sekä lukea että pohtia kertomusta Jeesuksen syntymästä. Jos mietiskelymme ei yllä sydämeen asti, emme tajua sen suloisuutta emmekä ymmärrä, millaisen lohdutuksen tämä mietiskely ihmiskunnalle tuottaa.” Olemme tänä iltana vaeltaneet tänne joulukirkkoon ja kokoontuneet yhteen juhlimaan Jeesuksen syntymää. Nyt on juuri se aika sekä lukea että pohtia kertomusta Jeesuksen syntymästä. 2000 vuotta sitten Maria ja Joosef lähtivät myös liikkeelle, Betlehemiin, Daavidin kaupunkiin verollepanoa varten. Matkaa tehtiin jalan ja aasin selässä. Joulukertomus on koko ajan ikään kuin liikkeessä, osa suurempaa jatkumoa. We have gatherd here in the church to celebrate the birth of baby Jesus. 2000 years ago Mary and Josef also left their home town and went to Betlehem, town of David to register. They were making a journey by foot and by riding a donkey. The story

Saarna Rovaniemen kirkossa 7.12.2014 Luuk. 17: 20-24 Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."
Opetuslapsilleen hän sanoi: ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.” Kuninkaasi tulee kunniassa. Näin kuuluu toisen adventtisunnuntain sanoma. Pyhän aiheena on Kristuksen toinen tuleminen aikojen lopulla. Olemme juuri saaneet laulaa iloista hoosiannaa ja kuunnella sympaattista kertomusta Jeesuksesta joka saapui Jerusalemin kaupunkiin aasin varsalla

Saarna viikkomessu 3.12.2014 Luuk. 3: 7-14 Kun ihmisiä tuli joukoittain kastettavaksi, Johannes sanoi heille: ”Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: ’Olemmehan me Abrahamin lapsia.’ Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”
 Ihmiset kysyivät häneltä: ”Mitä meidän sitten tulee tehdä?” Hän vastasi heille: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.” Myös publikaaneja tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta: ”Opettaja, mitä meidän tulee tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty.” Sotilaatkin kysyivät häneltä: ”Entä me, mitä meidän tulee tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää p

Adventtisaarna 30.11.2014 Korkalovaaran kappeli Adventista alkaa uusi kirkkovuosi. Ehkäpä uusi vuosi, uudet kujeet. Saimme tänään sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän ja laulaa yhdessä tuttuja adventtivirsiä. On jälleen tullut se aika vuodesta kun Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Korvissaan voi melkein kuulla kavioiden kopseen hiekkatiellä, kansojen huudot ja palmun lehvien havinan. Adventin evankeliumi viittaa jo pääsiäisen tapahtumiin vaikka kirkkovuosi alkaa vasta alusta. Se kuitenkin muistuttaa siitä, mikä on jouluevankeliumin merkitys. Miksi odotamme ja tarvitsemme vapahtajaa? Tapahtuman merkittävyydestä Raamatun maailmassa kertoo myös se, että siitä on kirjoitettu kaikissa evankeliumeissa. Tänään kuulimme adventtikertomuksen evankelista Luukkaan mukaan. Luukkaan kertomus on kuvattu hieman eri tavalla kuin muilla evankeliumien kirjoittajilla. Luukkaalta puuttuu kuuluisa hoosianna -huudahdus. Sanoma on kuitenkin sama. Katso, kuninkaasi tulee nöyränä! Kuten päivän v