Pastori Tikkalan saarnablogi

2.Paastonajan sunnuntai Mark. 9: 17-29 Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”     Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloi

Jeesus antoi opetuslapsi Simonille nimeksi Pietari, joka merkitsee kalliota, ja sanoi:  ”tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni”.  Vain hetkeä myöhemmin ääni kellossa muuttuu. Jeesus puhuu ensimmäisen kerran tulevasta kuolemastaan ja kärsimyksestään.  Pietari ymmärrettävästi kauhistuu ja haluaa estää Jeesuksen kohtalon. Silloin Jeesus toteaa jyrkästi: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" Ihmisestä nuo ajatukset todellakin olivat, hänen reaktionsa oli hyvin inhimillinen. Näin ei saa tapahtua sinulle! Pietari ei halunnut luopua mestaristaan ja opettajastaan, jonka hän oli juuri tunnustanut Messiaaksi. Reaktio on sellainen, joka tulisi varmasti jokaisen meidän suustamme, jos joku meille läheinen ihminen kertoo häntä odottavasta kauheasta kohtalosta. Paitsi huoli toisesta, esiin tulevat myös omat pelkomme: Et voi jättää minua! Kuinka minulle sitten käy? Kuten evankeliumeista voimme l

1.Paastonajan sunnuntai Matt. 16: 21-23 Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.     Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” Päivän evankeliumissa Jeesus ei säästele sanojaan, vaan käyttää varsin karskia kieltä Pietaria kohtaan. Jeesuksen sanat Pietarille ovat jääneet elämään. Vulgatassa, eli Raamatun latinankielisessä käännöksessä nuo sanat kuuluvat ”Vade retro me, satana!”. Katolisessa perinteessä lausetta on käytetty manaamaan demoneita tai karkottamaan pahaa, ja lause on myös saatettu kaivertaa krusifikseihin. Luterilaisen kirkon perinteessä ei puhuta juurikaan