Pastori Tikkalan saarnablogi

Helluntai, 1.vsk. (samma på svenska, rulla ner...) Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.     Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.” (Joh.14:25-29) Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu rauhasta. Hän sanoo; minä jätän teille rauhan -- olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Mitä rauha sinulle merkitsee? Ehkä mahdollisuutta elää ilman pelkoa ja väkivallan uhkaa, ehkä sisäistä rauhaa, levollisuutta, mielen tyyneyttä ja varmuutta monien vaatimusten keskellä, ehkäpä näitä molempia..  Päivän e

Lärjungarna begav sig till Galileen, till det berg dit Jesus hade befallt dem att gå. När de fick se honom där föll de ner och hyllade honom, men några tvivlade. Då gick Jesus fram till dem och talade till dem: ”Åt mig har getts all makt i himlen och på jorden. Gå därför ut och gör alla folk till lärjungar: döp dem i Faderns och Sonens och den heliga Andens namn och lär dem att hålla alla de bud jag har gett er. Och jag är med er alla dagar till tidens slut.” MATT 28:16–20 Dop och konfirmation går hand i hand i våran kyrka. Och det är på grund av den här missionsbefallning från Matteusevangeliet som vi precis hörde. Jesus gav ett uppdrag till sina lärjungar att gå ut till världen, döpa och lära. I dopet Jesus kallar oss att vara hans lärjungar, och som kyrka vi har samma uppdrag att döpa och lära. Vi har pratat lite om Luther i våran konfirmationsåret. Luther tyckte att alla måste kunna läsa Bibel på sitt eget språk. Det gör att alla har möjlighet att tolka Bibeltexter, fundera vad dom

Rukoussunnuntai, 1.vsk. Ef. 3:14–21 Minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.     Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Tämän sunnuntain keskiössä on rukous. Raamatussa, monessa kohtaa, meitä kehotetaan rukoilemaan, ja Jeesus itse opetti meille tutun Isä meidän-rukouksen.  Onko sinulla jok

(Samma på svenska, rulla ner...) Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.» Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: »Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?» »Miksi hän puhuu vähästä ajasta?» he ihmettelivät. »Ei hänen puhettaan ymmärrä.» Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille: »Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’?  Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan.  Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uud