Pastori Tikkalan saarnablogi

                   Viime sunnuntaina saarnasin leipäsunnuntain evankeliumista, tutusta ruokkimisihmeestä: Pinen pojan eväistä, viidestä leivästä ja kahdesta kalasta, jotka riittivät ravitsemaan tuhansia ihmisiä, ja vielä tähteeksi jääneet palaset kerättiin, koska Jeesus ei halunnut murusenkaan menevän hukkaan. Mitä varten? Mihin nuo palaset käytettiin myöhemmin? Ruokittiinko vielä lisää nälkäisiä? Tätä taustaa vasten on pysäyttävää muistaa, että nykypäivänä kauppojen, ravintoloiden ja yksityisten talouksien ruokahävikki on tuhansia kiloja vuodessa. Samaan aikaan nälkäisten joukko kasvaa.  Kuluneen viikon olen viettänyt kristillisen kasvatuksen pastoraalikurssin merkeissä. Olemme palanneet leipäsunnuntain teemoihin aamuhartauksissa ja iltarukoushetkissä. Leipäsunnuntain tekstin äärellä voimme kysyä, mikä meitä todella ravitsee? Pitkien päivien aikana tulemme ravituiksi mieleltämme ja sielultamme kun olemme jakaneet ajatuksia, rukoilleet ja laulaneet yhdessä mutta myös ruokailleet y

Rakastan uunituoreen leivän huumaavaa tuoksua.   Samaan aikaan kun kaupan paistopisteet pullistelevat croissanttia ja kierrepatonkia, leipäjonot kasvavat kasvamistaan ja mutkittelevat suorastaan silmänkantamattomiin pitkin katuja.  Ihmiset ovat nälkäisiä.  Leipäjonossa voisi nähdä niitä, jotka ovat yhteiskunnasta syrjäytyneitä, niitä jotka eivät ole osanneet hoitaa omia asioitaan, tai sitten voisi nähdä vain ihmisiä. Suomen pisimmästä leipäjonosta, Helsingin Myllypurosta on kerätty tarinoita, joita Irja Askola ja Tarja Halonen lukevat ääneen esityksessä.  Moni käy leipäjonossa, koska ei ole vuokran jälkeen varaa muihin menoihin. Työkyvytön yksinhuoltaja käy leipäjonossa, jotta lapsilla olisi varaa harrastuksiin. Joku kertoo, että yrittää vähentää itse leipäjonossa käymistä jotta olisi aikaa auttaa muita vapaaehtoistyöllä.  Joku korkeampaan elintasoon tottunut on riskisijoituksissa hävinnyt kaikki rahansa. Leipäjonossa ei kuitenkaan kysytä, miksi olet tullut.  ”Je