Palmusunnuntain saarna Klosterin kirkossa 24.3.2024

Palmusunnuntai, 1.vsk 

9Avatkaa minulle vanhurskauden portit! 

Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. 

20Tämä on Herran portti, 

josta vanhurskaat saavat käydä. 

21Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua 

ja pelastit minut. 

22Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, 

on nyt kulmakivi. 

23Herra tämän teki, 

Herra teki ihmeen silmiemme edessä. 

24Tämän päivän on Herra tehnyt, 

iloitkaa ja riemuitkaa siitä! 

25Hoosianna! Herra, anna meille apusi! 

Oi Herra, anna menestys! 

26Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. 

Herran huoneesta teidät siunataan. 

27Herra on Jumala! 

Hän antoi valonsa meille. 

Käykää kulkueena lehvät käsissä, 

ulottakaa piirinne alttarin sarviin. 

28Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, 

Jumala, sinua minä suuresti ylistän. 

29Kiittäkää Herraa! 

Hän on hyvä, 

iäti kestää hänen armonsa! 

(Ps.118:19–29) 

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.» 

Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: 

– Sanokaa tytär Siionille: 

Katso, kuninkaasi tulee! 

Hän tulee luoksesi lempeänä, 

ratsastaen aasilla, 

työjuhdan varsalla. 

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: 

– Hoosianna, Daavidin Poika! 

Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! 

Hoosianna korkeuksissa! 

Kun hän tuli Jerusalemiin, koko kaupunki alkoi kuohua ja kaikki kyselivät: »Kuka hän on?» Ihmiset sanoivat: »Hän on Jeesus, profeetta Galilean Nasaretista.» 

(Matt.21:1–11) 

 

Lauloimme päivän virtenä tutun adventtivirren. Myös evankeliumitekstin aihe on sama kuin ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Ennen saapumistaan hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan, jotka noutivat hänen ratsukseen nuoren aasinvarsan.  

Aasilla ratsastamista on pidetty erityisesti nöyryyden symbolina. Se kuvasti sitä, millainen kuningas ja hallitsija Jeesus on. Hänen valtansa ei perustunut väkivaltaan tai sotilasmahtiin, vaan nöyryyteen, rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen. Kuva Jeesuksesta rauhanruhtinaana on erityisen tärkeä muistutus tässä ajassa. Näemme maailmalla useita esimerkkejä siitä, kuinka paljon väkivaltaa ja inhimillistä kärsimystä sokea vallanhimo saa pahimmillaan aikaan. 

Kansa, joka otti vastaan Jeesuksen kuninkaana, huutaen ‘hoosianna!’, näkivät Jeesuksessa profeettojen lupausten täyttymyksen. ‘Hoosianna’ on oikeastaan avunpyyntö. Myös päivän psalmissa 118 sanotaan: “Hoosianna! Herra, anna meille apusi!”.  

Kun lähestymme kirkkovuodessa pääsiäisen aikaa, läsnä ovat sekä ilo että pelko. Pitkänä perjantaina ‘hoosianna’-huudot vaihtuivat ‘ristiinnaulitse!’ -huutoihin. Palmusunnuntai johdattelee meidät kohti hiljaista viikkoa. Siitä alkaa ristin tie.  

Messun alussa jaoimme kaikille pienet ristit. Tuossa pienessä ristissä voi nähdä koko pääsiäisen kertomuksen. Risti on valmistettu palmunlehvistä, se muistuttaa miten Jeesus otettiin ensin vastaan palmunlehviä heiluttaen, kun hän ratsasti Jerusalemiin. Symbolina risti muistuttaa siitä, miten Jeesus ristiinnaulittiin pitkäperjantaina Golgatalla. Mutta risti on yhtä aikaa sekä kuoleman että elämän symboli. Jeesus kuoli ristillä, mutta hän voitti kuoleman ja ylösnousi. Tyhjä risti on siksi myös ylösnousemuksen ja elämän symboli. Perinteen mukaan palmuristin voi pitää itsellään palmusunnuntaista seuraavaan tuhkakeskiviikkoon, jolloin ne kerätään, poltetaan ja niistä tehdään tuhkakeskiviikon messussa käytettävää tuhkaa. 

Pääsiäiskertomus on muistutus siitä, miten kuoleman sijaan rististä tuli lopulta voiton merkki.  Myös lähestyvä kevät muistuttaa meitä uuden elämän ja ylösnousemuksen toivosta. Vähitellen auringon lämpö herättää nukkuvan ja kylmän maan. Valo voittaa pimeän, elämä voittaa kuoleman. Hiljaisen viikon jälkeen koittaa pääsiäisen ilo, hauta, joka oli tyhjä ja evankeliumi, jota meidän tehtävämme on viedä eteenpäin.