Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i S:t Pauli kyrka 25.2.2024

1.Paastonajan sunnuntai, 1 vsk. 

 1.Moos.32:22–31 

Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle: »Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.» Mutta Jaakob sanoi: »En päästä sinua, ellet siunaa minua.» Mies kysyi häneltä: »Mikä sinun nimesi on?» Hän vastasi: »Jaakob.» Silloin mies sanoi: »Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.» Jaakob sanoi hänelle: »Sano sinäkin nimesi.» Mutta mies vastasi: »Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?» Ja hän siunasi Jaakobin siellä. Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. Hän sanoi: »Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.» Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.   

 

Jaakobin paini. Tuo Vanhan testamentin kertomus, joka on eksynyt myös arkikieleemme. Usein puhumme Jaakobin painista, kun kamppailemme jonkin ison ja vaikean asian kanssa. 

Toisen paastonajan sunnuntain otsikkona on “taisteleva usko”. Päivän vanhan testamentin lukukappaleessa tuo taistelu on suorastaan fyysisellä tasolla.  

Nimi on enne, ainakin Vanhassa testamentissa. Alkukielinen teksti paljastaa Vanhalle testamentille tyypillisiä Heprealaisia sanaleikkejä. Heprean kieli leikittelee nimillä. Nimillä on aina yhteys johonkin paikkaan tai tapahtumaan. Myös painikumppani kysyi Jaakobilta tämän nimeä. Nimi Jaakob muistuttaa heprean sanaa aqeb (kantapää), jonka mukaan Jaakob sai nimensä, kun Jaakob syntyi pitäen kiinni veljensä Eesaun kantapäästä. Jaakob, tuo viekas veli, joka oli huijannut veljeltään esikoisoikeuden. Nimi Jaakob muistuttaa myös sanaa aqab (pettää), sekä Jabbok:ia, tuon joen nimeä, jonka rannalla miehet kamppailevat. Myös painimista tarkoittava sana abaq on lähellä samaa kieliasua.  

Paljon oli ehtinyt tapahtua matkan varrella, mutta nyt Jaakob valmistautui uudelleen kohtaamaan veljensä Eesaun. Kerrotaan, miten runsasta omaisuutta kartuttanut Jaakob oli varannut runsaan siivun veljellensä lahjaksi. Mutta matkanteko keskeytyy, kun tyhjästä ilmestyy tuntematon mies, jonka kanssa Jaakob painii aamunsarastukseen saakka. Tarkemmin ei kerrota, kumpi yöllisen nujakan oikein aloitti. Vaimot, orjattaret ja kaikki yksitoista poikaa katselivat tätä näytelmää vastarannalta. Kun tuntematon mies oli alakynnessä, potkaisi tämä Jaakobia nivusiin, niin että sen seurauksena tämä myöhemmin ontui. 

Virsi 631:4  

Mua auta, Herra, mä toivon vaan,  

vaikkei ois toivoa ollenkaan.  

En päästä sua, ennen kuin mua 

käyt siunaamaan. 

Näin laulettiin päivän virren neljännessä säkeistössä. Ensin Jaakob huijasi isäänsä ja veljeään saadakseen siunauksen, nyt hän vaatii siunausta voimakeinoin. Mies kysyy Jaakobin nimeä, mutta antaa hänelle uuden nimen Israel, joka tarkoittaa Jumalan kamppailua. ”Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” Vasta silloin Jaakob ymmärsi painineensa itse Jumalan kanssa. (‘sara’=kamppailu, ‘el’=jumala.) Tekstissä ei suoraan kerrota kuka tuo mystinen mies on, mutta itse Jumalan kanssa kamppailu tulee esiin juuri tässä nimileikissä.   

Mielestäni Jaakobin keinot ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Nykypäivän lukijan voi olla vaikeaa ymmärtää Vanhan testamentin juutalaista kulttuuria. Se joka käy läpi kamppailun ja voittaa, on ansainnut siunauksen. Kautta Vanhan testamentin, käydään läpi Israelin heimon historiaa, ja sen olemassaolon oikeutusta kamppailun ja taistelun kautta, jota käydään toisinaan myös aika brutaaleilla keinoilla. Tämän kamppailun seurauksena kyseisen paikan nimeksi annettiin Penuel, joka merkitsee kirjaimellisesti käännettynä Jumalan kasvoja. Jaakob sanoikin: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa”. Ainakin tässä yhteydessä nimen kertominen tarkoittaa siis jotakin enemmän, kuin kohteliasta esittäytymistä.  

Jumala ei voinut paljastaa Jaakobille nimeään, vaikka oli kohdannut tämän kasvoista kasvoihin, ja jopa paininut hänen kanssaan. Jaakob oli siis kohdannut Jumalan hyvin konkreettisella, fyysisellä ja suorastaan päällekäyvällä tavalla. Ehkä nimen tunteminen tarkoittaa jonkun olemuksen tai luonteen täydellistä tuntemista. Näin ei voinut kaikesta huolimatta olla Jumalan kanssa. Jumala on lähellä, mutta aina jollakin tavalla salattu.  

Miksi Jaakobin täytyi painia? Ehkä hänen täytyi kestää tämä kohtaaminen, pystyäkseen kohtaamaan veljensä Eesaun. Jumalan kohtaaminen jättää ihmiseen jäljen. Se voi paljastaa meidän oman haavoittuvaisuutemme. 

Tässä elämässä joudumme käymään Jaakobin painia monenlaisten asioiden kanssa. Kamppailemme toisten ihmisten kanssa, oman itsemme ja sisäisen omatuntomme kanssa. Ehkä myös itse Jumalan kanssa.  

Jaakob selviytyi painista voittajana ja siunaus matkassaan, mutta kuitenkin ontuen. Näin on myös meidän laitamme. Elämässä tulee väistämättä kolhuja, satutamme itseämme ja toisiamme, mutta saamme kulkea siunaus matkassamme ja kokea armon ja rakkauden, jonka Jumala on meille poikansa Jeesuksen kautta antanut.  

Gammaltestamentlig 

Första Moseboken kapitel 32, vers 22-31 

Under natten steg Jakob upp, tog med sig sina båda hustrur och sina båda slavinnor och sina elva söner och gick över Jabbok vid vadstället. 
Han lät dem gå över floden och lät föra över allt som tillhörde honom. 
Jakob blev ensam kvar. Då brottades en man med honom tills dagen grydde. 
När han såg att han inte kunde besegra Jakob slog han till honom på höftbenet, så att höften gick ur led när de brottades med varandra. 
”Släpp mig”, sade mannen, ”dagen gryr!” Men Jakob svarade: ”Jag släpper dig inte förrän du välsignar mig.” 
Han frågade honom: ”Vad är ditt namn?” — ”Jakob”, svarade han. 
Då sade han: ”Ditt namn skall inte längre vara Jakob utan Israel, ty du har kämpat med Gud och människor och segrat.” 
Jakob bad honom: ”Låt mig få veta ditt namn.” Han svarade: ”Varför frågar du mig om mitt namn?” Och han välsignade honom där. 
Jakob kallade platsen Penuel, ”ty”, sade han, ”jag såg Gud ansikte mot ansikte och ändå skonades mitt liv”. 
När han lämnade Penuel såg han solen gå upp. Och han haltade på grund av sin skadade höft. 

Vi hörde dagens gammaltestamentliga läsning från första Moseboken, som berättar hur Jakob brottas med Gud. Jag vet inte om det finns samma begrepp på svenska språket, men på finska vardagsspråket vi pratar om "Jakobskamp" när vi brottas eller kämpar med någonting stort och svårt. 

Namnet är ett tecken. Den hebreiska texten innehåller ordlekar som är karakteristiska för Gamla testamentet. I gamla testamentet namnet har nästan alltid en koppling till en plats eller händelse. Namnet Jakob påminner om det hebreiska ordet aqeb (häl). Jakob fick sitt namn eftersom när han föddes han höll fast vid sin bror Esaus häl. Jakob, som också lurade välsignelsen från sin bror. Ordet är också nära relaterat till orden aqab (bedra). Namnet "Jakob" är också nära Jabbok, den flod där dem brottades. Även ordet abaq, som betyder brottas, ligger nära samma språkform. Också mannen som brottades med Jakob, frågade hans namn. 

Mycket hade hänt i Jakobs liv, men nu förberedde han sig att möta sin bror Esau efter en lång tid. Jakob hade samlat en stor egendom, och han tog med många gåvor till sin bror. Men resan avbryts när en okänd man plötsligt dyker upp, och Jakob brottas med honom fram till gryningen. Det specificeras inte exakt vem som startade den nattliga kampen. Hustrurna, slavinnorna och alla elva söner såg på detta drama från andra sidan floden. När den okända mannen förstod att han inte kunde vinna brottningsmatchen, slog han Jakob till höftbenet så att Jakob haltade. 

Först lurade Jakob sin far och sin bror för att få välsignelsen, nu krävde han välsignelse med våld. Mannen frågar Jakobs namn, men ger honom ett nytt namn, Israel, vilket betyder Guds kamp. "Då sade mannen: "Du skall inte mer heta Jakob, utan Israel, för du har kämpat med Gud och människor och segrat." Först då förstod Jakob att han hade brottats med Gud själv. ('sara'=kamp, 'el'=gud.) Texten berättar inte vem mannen är eller vart dök han upp, men kampen med Gud kommer fram just i denna ordlek om namnet. 

Personligt tycker jag att Jakobs metoder minst sagt tvivelaktiga. Det vara svårt att förstå våldsamma historian i Gamla testamentet. Gamla testamentet är en berättelse om Israels folk och dess strid och kamp. Som ett resultat av denna händelse fick platsen namnet Penuel, vilket bokstavligen betyder Guds ansikten. Jakob sade: "Jag har sett Guds ansikte mot ansikte, och ändå lever jag." Att berätta namn har ett djupare betydelse i gamla testamentet.  

Gud kunde inte avslöja sitt namn för Jakob, även om han hade mött honom ansikte mot ansikte och till och med brottats med honom. Jakob hade alltså mött Gud på ett mycket konkret, fysiskt och nästan påträngande sätt. Kanske känna någon vid sitt namn betyder att man fullständigt känner honom. Och vi har inte fullständigt kunskap om Gud. Gud är närvarande, men på något sätt alltid dold. 

Vad kan vara vårt “jakobskamp”? Vi kämpar med många saker i våra liv; med andra människor, med oss själva, och till och med Gud. Varför måste Jakob brottas? Kanske för att kunna möta sin bror Esau efter allt som hade hänt. Att möta Gud lämnar ett avtryck i människan. Det kan avslöja vår egen sårbarhet. 

Jakob klarade sig ur kampen, haltande men med en välsignelse. På samma sätt är det för oss. Så är det också med oss, livet gör ont ibland. Men Gud har välsignat oss, och vi Gud har visat oss nåd och kärlek genom sin son Jesus.