Pastori Tikkalan saarnablogi

Valitsin Sana ja elämä-pastoraalikurssin kirjallisuusaineistoksi kaksi kirjaa, jotka eivät edusta aivan uusinta tutkimusta, mutta joiden kautta halusin palata "eksegeettisille juurilleni". Toinen on Matti Myllykosken kirjoittama "Jeesuksen viimeiset päivät", ja toinen Martti Nissisen ja Liisa Tuovisen toimittama "Synti vai siunaus - homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta", joka on kokoelma eri kirjoittajien artikkeleita. Myllykosken kirja on sellainen, joka minulla on jo vuosia ollut aikeissa lukea, mutta en ole saanut aikaiseksi, ja nyt siihen tarjoutui hyvä mahdollisuus. Toista kirjaa olen silmäillyt aiemminkin. Matti ja Martti ovat tuttuja ja erityisen innostavia opettajia teologian opintojen ensimmäisiltä vuosilta, jolloin vielä kuvittelin olevani tuleva eksegeetti. Toisin kävi, tein graduni käytännöllisen teologian osastolle, mutta nyt Sana ja elämä-kurssin myötä päätin herätellä uinuvaa eksegeettiäni, ja etsiä vanhan kipinän alkusytykettä. Nämä kirj

Matt. 12: 33-37 Jeesus sanoi:     ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” Sanoissa on voimaa. ”Alussa oli Sana”, näin alkaa myös Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku. Ihmislapsi alkaa opettelemaan ensimmäisiä sanojaan jo vauvaiässä. Sanoja voi käyttää niin erilaisiin tarkoituksiin. Lakien ja sopimusten sanamuodot viilataan tarkasti, jotta niihin jäisi mahdollisimman vähän tulkinnan varaa. Jostakin taitavasta kirjoittajasta voidaan sanoa, että hänellä on terävä sanan säilä.