Pastori Tikkalan saarnablogi

Anna työnantajien tulla oikeudenmukaisemmiksi (Kirjasta ”Nouskoon iloni kuin lintu kohti taivasta” – Afrikkalaisia rukouksia) Nyt istun tässä muurilla ja odotan työtä. Lasken ihmisiä, jotka istuvat täällä ja odottavat myös työtä. Herra, etkö voisi tehdä mitään sen hyväksi, että täällä olisi työtä enemmän ja että työnantajat tulisivat oikeudenmukaisemmiksi? Meistähän tulee laiskoja, kun istuskelemme täällä. Totumme tähän niin helposti. Minulle tuottaa tuskaa se, että en taaskaan voi tuoda kotiin mitään lapsille ja vaimolle. Mutta en tahdo valittaa. Tiedän, että me kaikki olemme sinun kädessäsi. Ja sinä annat kasvaa kaikkea tuolla tien toisella puolella, niin että meidän ei ainakaan tarvitse nähdä nälkää. Sinä olet armollinen ja hyvä Jumala. Mitä ovatkaan puujumalat ja savijumalat sinun rinnallasi? Sinä olet suurin, ja sinä teet mitä tahdot. Ja se on meille kaikille hyväksi. Aamen. Kysymykset, toiveet ja pelot ovat saman

Room. 12: 6–16 Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.     Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.     Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa

Viime sunnuntaina minua puhutteli erityisesti epistolateksti Roomalaiskirjeestä, jossa puhutaan erilaisista armolahjoista. Kenellä profetoimisen lahja, kenellä palvelutehtävä, kenellä opetustehtävä, rohkaisemisen lahja, kuka auttaa köyhiä. Mitä ikinä teemmekin, meidän tulisi tehdä se iloisin, vilpittömin ja rakastavin mielin.  Myös Paavalin ohjeet seurakunnille ovat sellaisia, joita olisi hyvä noudattaa nykypäivänäkin.  Pysykää kiinni hyvässä, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne, älkää olko velttoja (tää oli ehkä paras!), olkaa innokkaita ja palvelkaa Herraa iloiten! Rukoilkaa hellittämättä, siunatkaa mutta älkää kirotko, eläkää rinnalla iloissa ja suruissa älkääkä pitäkö itseänne muita parempina. Aamen!  Kuitenkin epistolan hankalin kehotus on vielä lopussa: ”olkaa keskenänne yksimielisiä” Romuttaako tämä nyt ajatuksen rikkaasta ja moniäänisestä kirkosta?  Tällä viikolla vietämme ekumeenista rukousviikkoa. Rukousviikko on yli satavuotinen perinne, jonka tarkoituks

Hepr. 3: 1-6   Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi. Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli ”kaikissa hänen huoneensa asioissa”, mutta hänet on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken. Mooses oli kyllä uskottu ”kaikissa hänen huoneensa asioissa”, mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva. Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme. Luuk. 2: 41-52   Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat

Vuosi on jälleen vaihtumassa uuteen ja on tullut aika tehdä tiliä kuluneesta vuodesta.  Monilla meistä onkin tapana pohtia mitä tuli tai ei tullut tehtyä, ja tehdä uuden vuoden lupauksia.  Kuka lupaa laihduttaa, kuka lopettaa tupakoinnin jne. Pohdimme, miten voisimme tehdä omasta elämästämme taas hiukan parempaa, ottaa itseään niskasta kiinni.  Monilla on myös halu tehdä maailmasta hieman parempi paikka elää. Kuulun itse facebookissa useisiin erilaisiin ryhmiin, jotka mm. tukevat vähäosaisia, edistävät feminismiä, tasa-arvoa tai jotakin muuta tärkeää yhteiskunnallista asiaa. Jaan hyviä artikkeleita ja kantaa ottavia videoita.  Somessa tykätään ja jaetaan ja ollaan niin olevinaan. Välillä havahdun itsekin pohtimaan, olenko todella tehnyt mitään asioiden eteen? Voisinko tehdä enemmän? Emme saa some puuhastelussamme unohtaa todellista kontaktia toisiin ihmisiin, emmekä voi sulkeutua vain samoin ajattelevien joukkoon. Vanha sanonta kuuluu: ”tie helvettiin on kivetty hyvillä