Saarna Korkalovaaran kappelissa 29.7.2018
10.Sunnuntai Helluntaista, uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa
Sananl.
3: 27-32
Älä
kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa
ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää.
Älä sano lähimmäisellesi:
”Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan!”
- kun sinulla kuitenkin on mitä antaa.
Älä puno juonia naapuriasi vastaan,
joka pitää sinua ystävänään.
Älä ryhdy käräjöimään,
jos toinen ei ole tehnyt sinulle pahaa.
Älä kadehdi väkivallantekijää,
älä mieli niille teille, joita hän kulkee.
Väärämielistä Herra kammoksuu,
mutta oikeamielisen hän ottaa suojaansa.
ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää.
Älä sano lähimmäisellesi:
”Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan!”
- kun sinulla kuitenkin on mitä antaa.
Älä puno juonia naapuriasi vastaan,
joka pitää sinua ystävänään.
Älä ryhdy käräjöimään,
jos toinen ei ole tehnyt sinulle pahaa.
Älä kadehdi väkivallantekijää,
älä mieli niille teille, joita hän kulkee.
Väärämielistä Herra kammoksuu,
mutta oikeamielisen hän ottaa suojaansa.
Luuk.
12: 42-48
Jeesus
sanoi:
”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.
Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.
Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”
”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.
Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.
Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”
Päivän evankeliumiteksti on osa
vertausten jatkumoa. Opetuslapsiin viitaten Pietari kysyi Jeesukselta: "Herra,
tarkoitatko näillä vertauksilla kaikkia vai ainoastaan meitä?" Pietari
halusi siis kysyä Jeesukselta, mikä on meidän vastuullamme, mikä taas muiden. Jeesus
vastaa Pietarille esittämällä uuden vertauksen taloudenhoitajista.
Väkivaltaa, raipaniskuja,
pieksemistä ja kuolemaa. Myös evankeliumiteksti voi joskus järkyttää.
Sanottiinhan päivän lukukappaleessakin, ”Älä
kadehdi väkivallantekijää, älä mieli niille teille joita hän kulkee”. Sitä enemmän kun tietoisuus asioista lisääntyy
ja ikää tulee lisää, väkivalta aiheuttaa minussa yhä enemmän vastenmielisyyttä.
On kuitenkin hyvä muistaa, että monetkaan Jeesuksen väkivaltaiset vertaukset
eivät kerro Jumalasta, vaan ihmisestä ja hänen heikkouksistaan, moraalisesta
pohdinnasta ja oikeudenmukaisuudesta. Ei Jeesus tässäkään ihannoi palvelijan
eikä isännän väkivaltaa. Keskeistä ovat ne asiat, jotka isäntä on uskonut
taloudenhoitajansa haltuun, ja miten hän niitä hoitaa. Tämän sunnuntain tekstit
kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti.
Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja lahjoja viisaasti ja yhteiseksi
hyväksi.
Matteuksen evankeliumista löytyy
myös vertaus armottomasta palvelijasta. Palvelija oli velkaa kuninkaalle suuren
summan rahaa. Palvelija heittäytyi kuninkaan eteen ja anoi armoa ja lisää
maksuaikaa. Silloin kuningas heltyi ja antoi velan anteeksi. Mutta kun
palvelija oli mennyt menojaan, hän kohtasi toisen palvelijan, joka oli hänelle
pienemmän summan velkaa. Sen sijaan että palvelija joka oli saanut oman
velkansa kuninkaalta anteeksi olisi käyttäytynyt työtoverilleen velan anteeksi,
hän toimitti tämän vankilaan.
Kun meille on annettu paljon armoa
ja rakkautta, meidän tulee jakaa sitä myös muille. Jolle on paljon annettu,
siltä paljon vaaditaan. Opetuslapsille oli annettu paljon Kristuksen läsnäoloa
ja esimerkkiä: sitä lahjaa ei saanut jättää jakamatta. Kasteessa myös meidät on
kutsuttu Jeesuksen opetuslapsiksi. Vertaus herättää siis myös meidät kysymään
itseltämme, mikä on minun vastuuni ja paikkani tässä elämässä? Minkälaisia
lahjoja me olemme itse saaneet tätä elämää varten?
Kaikki se hyvä mitä olemme tässä
elämässä saaneet on lahjaa Jumalalta joka on meidät luonut. Lahjojen saaminen
tuo mukanaan vastuun siitä miten niitä tulee käyttää. Niin kuin lauloimme
päivän virressäkin:
”Annoit, Herra, tehtävän
sinun seurakunnassasi.
Tahdot meidän käyttävän
oikein lahjat antamasi.
Toimia suo avoimesti,
luottamuksen arvoisesti.”
sinun seurakunnassasi.
Tahdot meidän käyttävän
oikein lahjat antamasi.
Toimia suo avoimesti,
luottamuksen arvoisesti.”
Myös luomakunta on Jumalan lahjaa,
meillä on oikeus nauttia sen antimista, mutta emme saa käyttää sitä väärin, vaan
sitä tulee sekä viljellä että varjella. Meillä ihmisillä on erilaisia lahjoja.
Osa lahjoista tulee esiin selkeästi, toisia taas joutuu kehittämään ajan myötä
ja näkemään niiden eteen vaivaa. Joskus joku lahja voi yllättää myöhemmin
elämässä. Lahjojen tehtävä on paitsi rikastuttaa omaa elämäämme ja tuoda siihen
merkitystä ja sisältöä, myös tuottaa elämäämme myös yhteistä hyvää hedelmää.
Johtajana toimiminen on vaativaa
työtä. Evankeliumin vertauksessa kuvataan tilannetta, jossa isäntä on asettanut
taloudenhoitajansa huolehtimaan muusta palvelusväestä. Esikuvaksi asetetaan
taloudenhoitaja joka hoitaa tehtävänsä hyvin ja vastuullisesti, huolehtii siitä
että ruokaa riittää kaikille. Sen sijaan taloudenhoitaja joka käyttää valtaansa
väärin, ryyppää ja rellestää ja mielivaltaisesti pieksee muuta palvelusväkeä
saa rangaistuksen. Vertauksessa tehdään myös ero siihen, että se joka
tietoisesti käyttää valtaansa väärin joutuu vastaamaan teoistaan enemmän kuin
se, joka on tietämättömyyttään tai vahingossa rikkonut isäntänsä tahtoa
vastaan.
Kaikkein suurin lahja on Jumalan
rakkaus meitä ihmisiä kohtaan ja myös sitä tulee käyttää vastuullisesti.
Kristityn tehtävä ei ole säännöstellä tuota rakkautta tai asettua toisten
yläpuolelle ja käyttää valtaansa väärin, vaan rakkauden kaksoiskäskyn myötä
meitä kehotetaan jakamaan tätä rakkautta myös lähimmäisiämme kohtaan. Niin kuin
Sananlaskujen kirjassakin sanottiin: Älä
kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle
hyvää. Älä sano lähimmäisellesi: ”Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä
annan!”
-
kun sinulla kuitenkin on mitä antaa.
Emme kuitenkaan aina onnistu
tehtävissämme. Me ihmiset olemme epätäydellisiä. Sen vuoksi tarvitsemme myös
armoa. Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa vaatii myös nöyryyttä,
luottamusta ja kykyä ottaa vastaan uusi mahdollisuus. Kun luottamus Jumalaan,
lahjojamme antajaan, ja hoidamme lahjojamme uskollisesti ja vastuullisesti,
meidän työllämme on siunaus.
Kommentit
Lähetä kommentti