Pastori Tikkalan saarnablogi

Katoavat ja katoamattomat aarteet Matt. 16: 24-27 Jeesus sanoi opetuslapsilleen:     ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.” Kirkkoa ja kristinuskoa on toisinaan (aiheestakin) syytetty siitä, että se on elämälle vierasta, vaikka kirkon tehtävä tässä maailmassa on olla juuri elämän merkki. Mutta nyt Jeesus puhuu itsensä kieltämisestä; ”… joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä kadottaa, on sen löytävä”. Mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan näin? Jo pienestä pitäen meitä koulutetaan siihen, että oppisimme pärjäämään elämässä. Pää

1. Kor. 12: 12-13, 20-31 Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.     Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi.     Ei silmä voi sanoa kädelle: ”Minä en tarvitse sinua”, eikä liioin pää jaloille: ”Minä en tarvitse teitä.” Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaa