Pastori Tikkalan saarnablogi

Joh. 4: 39–42 Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” Päivän evankeliumikatkelma on jatkoa viime sunnuntain evankeliumille. Silloin kuulimme kertomuksen, jossa Jeesus kohtasi naisen Sykarin kaivolla. Tuon tapahtuman jälkeen Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, miten naisen todistuksen myötä monet uskoivat nyt Jeesukseen. ” Juuri silloin tulivat opetuslapset paikalle. Heitä hämmästytti, että Jeesus puhui naisen kanssa, mutta kukaan ei kuitenkaan kysynyt, mitä hän tahtoi ja miksi hän puhui naiselle.   Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti. Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: “Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: “Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa. Jeesus sanoi naiselle: “Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: “Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poik

2. Moos. 1: 22-2: 10 Farao antoi koko kansalleen käskyn, että kaikki heprealaisille syntyneet pojat oli heitettävä Niiliin mutta tytöt oli jätettävä eloon.     Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.     Faraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: ”Tämä on varmaan heprealaisten poikia.”     Silloin pojan sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Mene

Yli 2000 vuotta sitten Maria ja Joosef olivat matkalla Betlehemiin, josta Joosef oli alun perin kotoisin, sillä Joosef kuului Daavidin sukuun. Mistä päin sinä olet kotoisin? Kuinka moni on täältä Rovaniemeltä? Onko joku teistä matkustanut kauempaa tänne kotiseudulle viettämään joulua? Täällä monilla saattaa olla tapana kysyä, kenenkäs poikia tai tyttäriä sitä ollaan. Monelle koti tuntuukin olevan siellä missä hänen sukujuurensa ovat. Marian ja Joosefin matka taittui kävellen, ja lasta viimeisillään odottava Maria Aasin selässä. Luin jostain, että matka heidän kotikaupungistaan Betlehemiin oli noin 130km. Se on suunnilleen sama matka kuin Rovaniemeltä Tornioon. Autolla matka taittuu reilussa tunnissa, mutta jalkaisin matkanteko vei pitkään. On joulu, ja täällä Rovaniemellä meillä on meneillään kaikkien aikojen joulusesonki. Moni on tullut tänne lomailmaan, hakemaan joulun tunnelmaa ja talven ihmemaata. Lounasaikaan on vaikeaa löytää vapaata pöytää, myös junat ja hotellit ovat lop

Mistä löytäisi ihminen joulurauhan? Kertoman mukaan ensimmäisen maailman sodan yhteydessä vuonna 1914 saksalaiset ja englantilaiset rintamasotilaat sopivat joulurauhasta, joka kesti useita päiviä. Sinä aikana ei ammuttu laukaustakaan. Myös vanhaan pohjoismaiseen lainsäädäntöön on kuulunut julistaa 20 päivää kestävä joulurauha. Tätä perinnettä on pidetty yllä erityisesti Turun kaupungissa. Siellä nykyisin luettava julistus on kirjoitettu vuonna 1827. Perinne on säilynyt, vaikka sillä ei ole vuoden 1889 jälkeen ollut varsinaista oikeudellista merkitystä. Ehkäpä pitäisi vieläkin olla. Joulu lähestyy, mutta uutisista saamme kuulla päivittäin toinen toistaan levottomampia, rauhattomampia ja sotaisampia uutisia. Pari viikkoa sitten esitimme Lyseonpuiston lukion päivänavauksessa laulun ”Lunta joulukadulla” (säv. Esa Tikkala, san. Pentti Tepsa). Sen erässä säkeistössä lauletaan: Joulun suuri onni on, jos saa olla, mitä on, kun saa levon levoton, rauhan löytää rauhaton. Mah