Saarna Klosterin kirkossa 5.5.2024

 Luuk.18:1–8 

Leski ja väärämielinen tuomari 

1Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: 2»Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. 3Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: ’Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.’ 4Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: ’Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, 5mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.’» 

6Herra sanoi: »Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. 7Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? 8Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?» 

 

Ef. 3:14–21 

 

Minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. 

    Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. 

 

Tämän sunnuntain keskiössä on rukous. Raamatussa, monessa kohtaa, meitä kehotetaan rukoilemaan. Eräs opetuslapsi kysyi Jeesukselta, miten pitäisi rukoilla, että rukoilisimme oikein? Silloin Jeesus opetti meille tutun Isä meidän-rukouksen.  

 

Ei kuitenkaan ole vain yhtä oikeaa tapaa rukoilla. Ehkä sinullakin on jokin tuttu rukous, joka on kulkenut mukanasi läpi elämän. kenties iltarukous tai vaikkapa ruokarukous. Voimme rukoilla omin sanoin tai liittyä tutun rukouksen sanoihin. Voimme rukoilla laulaen tai vaikka tanssien. Rukouksin voimme joka päivä kiittää elämämme hyvistä asioista, mutta meillä on myös lupa pyytää Jumalaa avuksi. Rukous on sydämen puhetta Jumalalle. 

 

Päivän epistolatekstissä Paavali rukoilee ystäviensä puolesta. Kirjeissään hän tuo esille yhden rukouksen tärkeän muodon, esirukouksen. Paavali sanoo rukoilevansa seurakuntalaistensa puolesta ja puhuu siitä, kuinka rukouksen kautta voimme ymmärtää uusia ulottuvuuksia Jumalasta ja hänen rakkaudestaan, siitä miten rakkaus on elämän perustus ja kasvupohja.  
 

Paavalin rukouksessa on kauniisti ja jopa runollisesti ilmaistu ajatus. Jos meidän elämämme perustana on rakkaus, se avaa sydämemme, mielemme ja laajentaa ymmärryksemme. Jos ymmärrämme ja tunnemme Jumalan rakkauden meitä itseämme kohtaan, osaamme paremmin rakastaa myös lähimmäisiämme. 

 

Seurakunta on yhteisö, jossa rukoilemme toinen toistemme, ja koko maailman puolesta. Esirukous on yksi seurakunnan tärkeimmistä tehtävistä. Voimme muistaa lähimmäisiämme esirukouksen kautta. Moni asia tässä elämässä täytyy jättää ns. Herran haltuun.  

 

Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan ja pyytämään lakkaamatta, kuten tuo vertauksen leskivaimo, mutta muistuttaa myös kärsivällisyydestä silloin kun rukoilemme. Toivottomuuden keskellä on inhimillistä kysyä, miksi rukouksemme ei auttanut? Emme vielä tässä elämässä saa vastauksia kaikkiin kysymyksiimme, mutta sanotaan, että Jumala kuulee myös sanattomat rukoukset, jopa hiljaiset huokauksetkin. 

 

Rukousvastaus ei ole aina sitä mitä odotamme, ehkä emme aina saa edes itse tietää, miten rukouksemme on vaikuttanut. Joskus rukousvastaus voi olla johdatusta, tunne siitä, että jollain tavalla asiat vain loksahtavat paikoilleen. On tärkeää muistaa, että rukouksen lisäksi meidän tulee muistaa lähimmäisiämme konkreettisella tavalla. Rukous voi vahvistaa meitä auttamaan lähimmäisiämme, auttaa löytämään oikeat sanat ja keinot toisten auttamiseksi. Sanotaan että Jeesus, joka on itse kokenut myös surun, kivun ja kuoleman, on suuri esirukoilija ja rukoilee meidän kaikkien puolesta, että saisimme voimaa.  

 

"...aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta"