Pastori Tikkalan saarnablogi

Mark. 13: 33-37 Jeesus sanoo: ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” ”Jeesus tulee, oletko valmis?”. Tällä tekstillä varustettuja kylttejä näkee katujen varsilla silloin tällöin. Tänään vietämme toiseksi viimeistä kirkkovuoden pyhää, valvomisen sunnuntaita. Mitä Jeesus tarkoittaa tällä kehotuksella valvomaan? Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävät yöunet ovat välttämättömät. Jokainen joskus unettomuudesta kärsinyt tietää miltä tuntuu pyöriä sängyssä, kun väsyttää mutta uni ei vain tule. Sen tunteen, kun tietää herätyskellon soi

Joh. 9: 24–38 Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sok

Mark. 12: 28-34 Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”     Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” Mikä on lain suurin käsky? Miten käskyt pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen? Lainopettajat

Mark. 2: 18-22 Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?” Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.” Miksi he tekevät eri tavalla kuin nuo toiset? Tekstikatkelmasta ei käy ilmi, ketä ovat nämä kyselijät, jotka tiedustelevat Jeesukselta, miksi hänen opetuslapsensa eivät paastoa. Johanneksen j

Valitsin Sana ja elämä-pastoraalikurssin kirjallisuusaineistoksi kaksi kirjaa, jotka eivät edusta aivan uusinta tutkimusta, mutta joiden kautta halusin palata "eksegeettisille juurilleni". Toinen on Matti Myllykosken kirjoittama "Jeesuksen viimeiset päivät", ja toinen Martti Nissisen ja Liisa Tuovisen toimittama "Synti vai siunaus - homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta", joka on kokoelma eri kirjoittajien artikkeleita. Myllykosken kirja on sellainen, joka minulla on jo vuosia ollut aikeissa lukea, mutta en ole saanut aikaiseksi, ja nyt siihen tarjoutui hyvä mahdollisuus. Toista kirjaa olen silmäillyt aiemminkin. Matti ja Martti ovat tuttuja ja erityisen innostavia opettajia teologian opintojen ensimmäisiltä vuosilta, jolloin vielä kuvittelin olevani tuleva eksegeetti. Toisin kävi, tein graduni käytännöllisen teologian osastolle, mutta nyt Sana ja elämä-kurssin myötä päätin herätellä uinuvaa eksegeettiäni, ja etsiä vanhan kipinän alkusytykettä. Nämä kirj