Pastori Tikkalan saarnablogi

Luuk. 14: 1-6 Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan. Usein lehtien otsikot huutavat: ”Sääntö-Suomi iski jälleen!” Omat karkit takavarikoitiin ravintolavaunussa, roskia ei saa kerätä ilman tieturvallisuuskorttia, kerätyistä pulloista pitää maksaa verot jne. Lähtökohtaisesti lait ja yhteiset pelisäännöt ovat luomassa järjestystä ja takaamassa tasa-arvoista kohtelua yhteisössä, mutta turhat säännöt saavat aikaan huvittaviakin tilanteita, ja jotkut säännöt enemmän h

Usein lehtien otsikot huutavat: ”Sääntö-Suomi iski jälleen!” Omat karkit takavarikoitiin ravintolavaunussa, roskia ei saa kerätä ilman tieturvallisuuskorttia, kerätyistä pulloista pitää maksaa verot jne. Lähtökohtaisesti lait ja yhteiset pelisäännöt ovat luomassa järjestystä ja takaamassa tasa-arvoista kohtelua yhteisössä, mutta turhat säännöt saavat aikaan huvittaviakin tilanteita, ja jotkut säännöt enemmän hankaloittavat kuin helpottavat elämää. Tulevan sunnuntain evankeliumissa kysytään, saako sapattina parantaa? Tiukasti lakia noudattavat fariseukset moittivat usein Jeesusta, joka teoillaan rikkoi juutalaisia sapattisäädöksiä. Sapatti on kuitenkin ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Alun perin sapattikäsky oli maailman vanhin työaikalaki. Sen tarkoitus oli luoda yhden päivän lepo raskaasta työstä, mutta fariseusten lain tulkinnan myötä vapauttava laki muuttui itsessään orjuuttavaksi. Lakien lisäksi meitä voi tässä ajassa orjuuttaa moni asia: häpeä tai syyllisyys, oma ruum

Luuk. 10: 25-37 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”     Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”     Jeesus vastasi hänelle näin:     ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.     Mutta sitten t

Palasin viikko sitten takaisin kesälomalta. Pitkän ajomatkan jälkeen saavuin vanhempieni asunnolle josta olin myös lähtenyt. Rentoutunut tunnelma vaihtui nopeasti järkytykseen: työavaimia ei löytynyt mistään! Kaksi päivää etsin kuumeisesti, kunnes asunto oli koluttu lattiasta kattoon.  Ehdin käydä mielessäni läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat skenaariot, sekä tunteiden vuoristoradan toivon pilkahduksista syvimpään epätoivoon ja lopulta epäuskoiseen helpotukseen.  Sen sijaan että olisin kehdannut pyytää apua, konttasin illat pitkin lattioita, etsien jääkaapista, mikrosta ja kukkaruukustakin.  Uni ei maistunut, kun pyörin levottomana lakanoiden välissä pohtien avaimien olinpaikkaa.  En uskaltanut kysyä äidiltä, koska pelkäsin saarnaa, jonka olin kuullut niin monia kertoja: ”Mitä minä olen sanonut? Pitäisi olla huolellinen eikä jättää tavaroita lojumaan ympäriinsä!”  Kun mielikuvitus ja avainten mahdolliset piilopaikat alkoivat käydä vähiin, kerroin äidille ahdingos