Pastori Tikkalan saarnablogi

Kirkastussunnuntai 1.vsk. Matt. 17: 1-8 Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  Jeesuksella oli us

Tätä kirjoittaessani olen vielä vetämässä rippileiriä, viikkoa, jonka aikana pitäisi osata puhua ja opettaa jotakin tärkeää elämästä, kristinuskosta ja Jumalasta. Kulttuuri, kasvatus ja oma elämänhistoriamme muokkaavat käsitystämme ja kokemustamme Jumalasta. Kristinusko opettaa persoonallisesta Jumalasta, joka on enemmän kuin jokin selittämätön energia tai henki. Vaikka Jumala on syvimmältä olemukseltaan salattu, ja meidän määrittelykykymme ulkopuolella, mielikuvat ja kielikuvat istuvat tiukassa. Kuin huomaamatta, käytämme Jumalasta nimitystä Herra, Isä tai Kuningas. Jumalaan liitetään paljon perinteisesti maskuliiniseksi ymmärrettyjä ominaisuuksia ja ilmaisuja. Ne ovat niin vakiintuneita, että näitä nimityksiä tulee käytettyä itsekin, tottumuksesta, sen syvällisemmin merkityksiä miettimättä. Anni Tsokkisen artikkeli  Taivaan isän kuuliainen tytär  kirjassa  Taantuvan tasa-arvon kirkko  oli kuitenkin silmiä avaava. Mitä jos perinteisten ilmaisujen sijaan ajattelisimme Jumalaa ä