Joulupäivän saarna Klosterin kirkossa/Predikan på juldagen i Klosters kyrka 25.12.2023

Joulupäivä, 1 vsk.

Luuk. 2:1–20  

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2 

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. 
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. 
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: 
      - Jumalan on kunnia korkeuksissa, 
      maan päällä rauha 
      ihmisillä, joita hän rakastaa. 
    (Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. 
    Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.) 

 

Jeesuksen syntymä 

(Joulu on tullut! On aika avata joulukalenterin viimeinen luukku. Otin mukaan oman joulukalenterin, ja ajattelin, että voimme avata sen nyt yhdessä. Mitäs sieltä tänään paljastuukaan... 

Rukoilemme: 

Hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala. 
Sinä lähetit ainoan Poikasi maailmaan 
kaikkien kansojen iloksi. 
Täytä meidät ilolla ja rauhalla. 
Lahjoita meille ja koko maailmalle siunattu joulujuhla. 
Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen nimessä.) 

Joulun sanoma viestii odotuksen päättymisestä ja lupausten täyttymisestä. Lupaus, jonka profeetta Jesaja oli ennustanut, ja jonka täyttymisestä enkeli ilmoitti laumaansa vartioiville paimenille. Jesajan kirjan profetia puhuu rauhan ruhtinaasta. Kansa odotti messiasta, vapahtajaa. Mutta Jeesus oli jotakin muuta kuin maalliset kuninkaat. Ensimmäisen yönsä hän nukkui oljilla, eläinten suojassa, ja kasvoi vaatimattomissa oloissa Nasaretin seudulla.  

Joulun sanoma yhdisti ihmisiä. Pienen pojan syntymä sai liikkeelle tapahtumaketjun. Paimenet saivat viestin enkeliltä, ja tietäjät kaukaisilta mailta saapuivat tervehtimään lasta. Jouluyöstä lähti liikkeelle tapahtumat, joita edelleen, yli 2000 vuotta myöhemmin muistelemme.  

Jouluevankeliumin päähenkilö on Jeesus-lapsi. Viesti siitä, että Jumala syntyi ihmiseksi maan päälle, ja eli meidän keskellämme. Jumala, joka pienenä tarvitsi vanhempiensa huolenpitoa kuten kuka tahansa meistä, joka jakoi tunteitaan ja ajatuksiaan opetuslastensa ja ystäviensä kanssa, ja joka joutui kohtaamaan myös paljon inhimillistä kärsimystä.  

Tämän hartauden alussa Teija lauloi laulun “Varpunen jouluaamuna”. Laulussa sanotaan joulun olevan koditon. Uutiset maailmalta muistuttavat meitä päivittäin siitä, että monille joulurauha on vain kaukainen haave. Tänäkin vuonna vain reilun sadan kilometrin päässä Betlehemistä ihmiset joutuvat viettämään joulua sodan ja raunioiden keskellä.  Muutama päivä sitten näin erään sarjakuvapiirtäjän tulkinnan Marian ja Joosefin matkasta, jossa he vaeltavat raunioiden keskellä. Kuvateksti kertoo, ettei heille ollut sijaa majatalossa, koska ei ollut majataloa, ei ollut tallia eikä ollut eläimiä, ei mitään...  

Joskus rauhan merkityksen ymmärtää vasta sitten kun sen menettää. Siksi tarvitsemme muistutuksen Jumalan lupaamasta rauhasta. Koko adventin ajan olemme valmistautuneet jouluun, ottamaan vastaan Jeesuksen, niin että joulurauha voisi vallita myös meidän jokaisen sydämessä. Jokainen meistä voi olla myös mukana viemässä eteenpäin sanomaa rauhasta, ja edistää rauhaa omilla toimillamme. Niin että jonakin päivänä lupaus rauhasta voisi olla totta myös ihmisryhmien ja kansojen välillä.  

Lukasevangeliet kapitel 2, vers 1-20 

Vid den tiden utfärdade kejsar Augustus en förordning om att hela världen skulle skattskrivas. 
Det var den första skattskrivningen, och den hölls när Quirinius var ståthållare i Syrien. 
Alla gick då för att skattskriva sig, var och en till sin stad. 
Och Josef, som genom sin härkomst hörde till Davids hus, begav sig från Nasaret i Galileen upp till Judeen, till Davids stad Betlehem, 
för att skattskriva sig tillsammans med Maria, sin trolovade, som väntade sitt barn. 
Medan de befann sig där var tiden inne för henne att föda, 
och hon födde sin son, den förstfödde. Hon lindade honom och lade honom i en krubba, eftersom det inte fanns plats för dem inne i härbärget. 
I samma trakt låg några herdar ute och vaktade sin hjord om natten. 
Då stod Herrens ängel framför dem och Herrens härlighet lyste omkring dem, och de greps av stor förfäran. 
Men ängeln sade till dem: ”Var inte rädda. Jag bär bud till er om en stor glädje, en glädje för hela folket. 
I dag har en frälsare fötts åt er i Davids stad, han är Messias, Herren. 
Och detta är tecknet för er: ni skall finna ett nyfött barn som är lindat och ligger i en krubba.” 
Och plötsligt var där tillsammans med ängeln en stor himmelsk här som prisade Gud: 
 
”Ära i höjden åt Gud 
och på jorden fred åt dem han har utvalt.” 

 
När änglarna hade farit ifrån dem upp till himlen sade herdarna till varandra: ”Låt oss gå in till Betlehem och se det som har hänt och som Herren har låtit oss veta.” 
De skyndade i väg och fann Maria och Josef och det nyfödda barnet som låg i krubban. 
När de hade sett det berättade de vad som hade sagts till dem om detta barn. 
Alla som hörde det häpnade över vad herdarna sade. 
Maria tog allt detta till sitt hjärta och begrundade det. 
Och herdarna vände tillbaka och prisade och lovade Gud för vad de hade fått höra och se: allt var så som det hade sagts dem. 

Psalmer:  

122, 119:1–2, 121, 392, 123  

Juldagen-Jesu födelse 

Dagen är kommen! Väntan är över och profeternas löften uppfyllt. Ängeln förkunnade det till herdarna på julnatten. Löfte om kung och frälsare som ska härska med frid och rättfärdighet. Jesus var någonting annat som andra tidigare kungar. Han sov sin första natt i ett stall på en krubba, och han växte upp i en liten stad Nasaret. 

Julens budskap påverkade på många människor. Herdarna var de första som fick veta nyheterna. Senare kom även de vise männen, hela vägen från andra länder, för att hälsa på barnet. Och allt detta är någonting som vi minns även idag, över 2000år senare.   

På juldagen placerar vi Jesusbarnet i krubban, som symbol för hans födelse under julnatten. Men det är egentligen inte bara en födelsedag vi firar. Juldagen påminner om att Gud i Jesus kom till jorden som en av oss – blev människa för oss. Han behövde någon att ta hand om honom när han var liten, han delade sitt liv med sina vänner och sina lärjungar, och han fick uppleva glädje, sorg och lidande. 

Jesu födelse var också löfte om frid. Som änglarna förkunnade till herdarna: ”Ära i höjden åt Gud och på jorden fred åt dem han har utvalt.”  Men tyvärr nyheterna påminner oss varje dag, att det är många som kan bara drömma om julfrid. Och inte så lång bort från Betlehem, folk måste fira jul kanske hemlösa, mitt i kriget. Jag såg en seriebild en dag som jag kommer ihåg. Någon hade ritat Maria, Josef och åsna. Texten på bilden säger: Det fanns inte plats inne i härbärget. Eftersom det var ingen härbärget kvar. Det var inget stall, det var inga djur...  

Ibland man förstår inte hur viktigt frid är, innan man förlorar det. Därför julens budskap är viktigt påminnelse för oss alla. Hela adventstiden har varit en förberedelsetid att ta emot Jesus. För att julens frid skulle vara i våra hjärtat. Så kan också vi arbeta här i världen för att en dag löftet om frid skulle vara verklighet mellan människor och mellan folken.