Saarna Klosterin kirkossa 22.5.2022

 Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 11 

Kerran, kun Jeesus oli ollut rukoilemassa, eräs hänen opetuslapsistaan pyysi: »Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan.» Jeesus sanoi heille: »Kun rukoilette, sanokaa näin: 

– Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi. 

Tulkoon sinun valtakuntasi. 
Anna meille päivästä päivään 

jokapäiväinen leipämme. 
Anna meille syntimme anteeksi, 

sillä mekin annamme anteeksi 

jokaiselle, joka on meille velassa. 

Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen.» 

Jeesus sanoi vielä: 
    ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. 
    Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” 

 

Vietämme tänään kirkkovuodessa rukoussunnuntaita, ja päivän Raamatuntekstit puhuvat kaikki jollakin tavalla rukouksesta. Rukous on ihmisen tapa olla Jumalan kasvojen edessä. Rukous on myös lahja. Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille. Moni kuitenkin ehkä miettii itsekseen, osaanko rukoilla?  

Yksi Jeesuksen opetuslapsista pyysi: “Herra, opeta meitä rukoilemaan”. Niin Jeesus opetti heille tutun Isä meidän-rukouksen, josta on tullut koko kristikunnan yhteinen rukous. Saamme sen tänäänkin pian yhteen ääneen rukoilla.   

Rukouksen alku, Isä meidän, muistuttaa siitä, ketä rukouksessa puhuttelemme. Kun rukoilemme; tapahtukoon sinun tahtosi, muistamme, että etsimme yhdessä Jumalan tahtoa ja johdatusta emmekä yritä tarjota Jumalalle valmiita omia ratkaisuehdotuksia. Kun pyydämme jokapäiväistä leipäämme rukouksessa, se pitää sisällään kaiken, mitä tarvitsemme. Ruoan, vaatteet, turvallisen kodin, ystävät ja läheiset... Isä meidän-rukouksessa huomioimme myös lähimmäisemme, ja Jeesus opettaa, että meidän tulee antaa anteeksi toinen toisillemme.  

Loppujen lopuksi tärkeintä ei kuitenkaan ole, millä sanoilla kannamme rukouksemme Jumalan eteen, jos vain rukoilemme avoimin mielin ja sydämin. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa rukoilla. Rukous voi olla tutun rukouksen lukemista tai vapaata puhetta Jumalalle. Voimme rukoilla yksin, toisten kanssa tai yhdessä koko seurakunnan kanssa. Jumala kuulee myös hiljaiset rukouksemme. Voimme pyytää Jumalalta apua itsellemme tai toisille, ja kiittää elämän hyvistä lahjoista. Rukous on myös Jumalan kunnioittamista, pysähtymistä ja hiljentymistä Jumalan rakastavan katseensa alle. Jumala itse kehottaa meitä rukoilemaan hädässä ja luottamaan hänen apuunsa. Siispä pyytäkää, etsikää, kolkuttakaa!  

Esirukous lähimmäistemme puolesta on tärkeää, mutta rukouksen voima voi myös vahvistaa meitä auttamaan lähimmäisiämme konkreettisella tavalla; ruokkimaan nälkäisiä, lohduttamaan murheellisia, auttamaan heikommassa asemassa olevia. Joka antaa, saa itse moninkertaisena takaisin. Myös Jeesus itse on suuri esirukoilija ja rukoilee meidän puolestamme, että saisimme tähän tehtäväämme voimaa.