Saarna Klosterin kirkossa 24.9.2023

 Mark.5:35-43 

Jeesuksen vielä puhuessa tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: »Tyttäresi kuoli jo, miksi enää vaivaisit opettajaa.» Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: »Älä pelkää, vaan usko.» Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin ja Jaakobin sekä Johanneksen, Jaakobin veljen. He tulivat synagogan esimiehen kotiin, ja Jeesus näki hälisevän väenpaljouden ja kuuli ihmisten itkevän ja valittavan suureen ääneen. Hän meni sisään ja sanoi: »Miksi te noin hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut, hän nukkuu.» Jeesukselle naurettiin. Mutta hän ajoi kaikki ulos, otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä seuralaisensa ja meni huoneeseen, jossa lapsi oli. Hän otti lasta kädestä ja sanoi hänelle: »Talita kuum!» Heti tyttö nousi ja käveli; hän oli kaksitoistavuotias. Kaikki olivat hämmästyksestä suunniltaan. Jeesus kielsi ankarasti heitä kertomasta tästä kenellekään. Tytölle hän käski antaa syötävää. 

Kuolema ja elämä 

Päivän evankeliumissa on kyse kuolemasta ja elämästä. Tätä pyhäpäivää kutsutaan myös “syksyn pääsiäiseksi”. Jeesus tekee ihmeteon ja herättää nuoren tytön kuolleista. Aiemmin samassa luvussa kerrotaan, miten Jeesus saapui kaupunkiin, hänen maineensa oli jo levinnyt, paljon väkeä tungeksi hänen ympärillään ja hän paransi monia sairaita. 

Myös synagogan esimies, Jairos, oli lähestynyt Jeesusta, ja pyytänyt, että tämä tulisi ja parantaisi hänen kuolemaisillaan olevan tyttärensä. Apua tarvitsevia oli paljon, ja matka eteni hitaasti. Ennen kuin Jeesus oli ehtinyt hänen kotiinsa, tultiin Jairokselle tuomaan sanaa, että hänen tyttärensä oli jo kuollut. Mutta Jeesus sanoi Jairokselle; “Älä pelkää, vaan usko”.  

He jatkoivat matkaansa kohti taloa, ja kohtasivat ovella huutavan, itkevän ja valittavan väkijoukon. Mutta kun Jeesus sanoi, ettei lapsi ole kuollut vaan hän nukkuu, itku ja valitus vaihtui epäuskoiseen, ehkä jopa pilkalliseen nauruun.  

Pohdimme usein elämän ja kuoleman kysymyksiä, mutta päivän otsikon sanapari; “kuolema ja elämä” on kenties tietoisesti käännetty päinvastoin. Kristinuskon ydin on juuri siinä, että Kristus on voittanut kuoleman vallan, usko Kristukseen avaa meille tien elämään. Jeesus sanoi myös Jairokselle: “Älä pelkää, vaan usko”. Kuolema voi tuntua pelottavalta, mutta usko antaa toivoa. Evankeliumeissa asetetaan usein vastakkain juuri usko ja pelko.  

Saavuimme tänä aamuna kotiin nuorten leiriltä. Ohjelmassa oli mm. Kiipeilyrata metsässä, korkealla puiden latvassa. Monia ymmärrettävästi jännitti ja pelotti, ja he sanoivat useaan kertaan: “Apua, mä kuolen, en pysty tähän!” Mutta lopulta monet ylittivät itsensä ja uskalsivat kokeilla (välihuomautuksena, itse en muuten uskaltanut). Turvana olivat tukevat köydet ja valjaat, jotka estivät putoamisen. Myös Jumala voi olla meidän elämässämme niin kuin turvaköysi. Vaatii myös rohkeutta ojentaa kätensä ja turvautua Jumalaan. Älä pelkää, vaan usko ja luota.  

Vaikka päivän evankeliumissa ollaan suurien kysymysten äärellä, kaiken hälinän jälkeen Jeesus palauttaa meidät maan pinnalle. Hän käskee antaa tytölle jotakin syötävää. Ehkä se on todistus siitä, että tyttö ei ole vain haamu, vaan hän todella elää ja tarvitsee vahvistuakseen ravintoa. Ehkä myös muistutus siitä, miten myös arkipäiväiset asiat elämässämme ovat elintärkeitä, sekä kehotus huolehtia toinen toisistamme tässä elämässä.  

"Hän otti lasta kädestä ja sanoi hänelle: Talita Kuum!"