Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 22.10.2023

 Tob.10 

Lupauksensa mukaan Raguel järjesti tyttärelleen kaksiviikkoisen hääjuhlan. Pitojen päätyttyä Tobia tuli hänen luokseen ja sanoi: »Anna minun lähteä. Isä ja äiti ovat varmasti jo siinä uskossa, etteivät enää minua näe. Pyydän sinua, rakas appi: päästä minut palaamaan isäni luo. Kerroinhan jo, missä kunnossa hän lähtiessäni oli.» Mutta Raguel vastasi hänelle: »Jää tänne, poikani, pysy minun luonani. Minä lähetän sananviejiä isäsi Tobitin luo; he kertovat, mitä sinulle kuuluu.» »Ei, ei», Tobia sanoi, »anna minun lähteä täältä, anna minun mennä isäni luo!» 

Silloin Raguel myöntyi Tobian pyyntöön. Hän antoi vävylleen tämän vaimon Saaran sekä puolet kaikesta mitä omisti: palvelijoita ja palvelijattaria, nautakarjaa ja lampaita, aaseja ja kameleita, vaatteita, rahaa ja tavaroita. Sitten hän saatteli heidät matkaan ja sanoi lähtiäisiksi Tobialle: »Rauha kanssasi, poikani. Onnea matkallenne. Auttakoon taivaan Herra sinua ja vaimoasi Saaraa. Kunpa saisin nähdä teidän lapsenne ennen kuin kuolen.» Tyttärelleen Saaralle hän sanoi: »Mene appivanhempiesi luo. Tästä lähtien he ovat sinun vanhempiasi yhtä lailla kuin me, jotka annoimme sinulle elämän. Mene rauhassa, tyttäreni. Toivottavasti saan koko elämäni ajan kuulla sinusta pelkkää hyvää.» Näin hän hyvästeli nuoret matkaan. 

Edna puolestaan sanoi Tobialle: »Poikani, rakas vävyni! Johdattakoon Herra sinut takaisin kotiisi. Näkisinpä sinun ja tyttäreni Saaran lapset ennen kuin kuolen. Herran edessä luovutan tyttäreni sinun huostaasi; älä aiheuta hänelle murhetta yhtenäkään elämäsi päivänä. Mene rauhassa, poikani! Tästä hetkestä lähtien minä olen sinun äitisi ja Saara on puolisosi. Kunpa meitä kaikkia seuraisi tällainen onni koko elämämme ajan.» Hän suuteli kumpaakin lähtiäisiksi ja toivotti heille hyvää matkaa. 

Näin Tobia lähti Raguelin luota, terveenä ja iloisin mielin. Hän ylisti taivaan ja maan Herraa, kaikkeuden kuningasta, koska tämä oli antanut hänen matkansa onnistua, ja sanoi: »Kunpa auttaisit minua osoittamaan heille kunnioitusta heidän elämänsä loppuun asti.» 

 

Matt.13:53-37 

Kaikki nämä vertaukset kerrottuaan Jeesus lähti siltä seudulta ja meni kotikaupunkiinsa. Hän opetti ihmisiä heidän synagogassaan, ja hämmästyksissään he kysyivät: »Mistä hänellä on tämä viisaus, mistä voima tehdä ihmeitä? Eikö hän ole se rakennusmiehen poika? Eikö hänen äitinsä nimi ole Maria, ja ovathan Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas hänen veljiään? Hänen sisarensakin asuvat kaikki täällä missä mekin. Mistä hän on voinut saada tämän kaiken?» Näin he torjuivat hänet. 

Jeesus sanoi heille: »Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan ja omassa kodissaan.» 

 

Yhdessä eläminen 

Kuka on minun lähimmäiseni? Ketkä ovat perheenjäseniäni? Miten kohtelemme lähimmäisiämme? Tällaiset kysymykset nousevat päivän Raamatunteksteistä. Aiheena “yhdessä elämäinen” väkivallan, kriisien ja sotien riehuessa on kenties ajankohtaisempi kuin koskaan.  

Päivän ensimmäinen lukukappaleen kuulimme Tobitin kirjasta, joka on kertomus yhden perheen elämänvaiheista. Se on kertomus vieraalla ja maalla ja vieraan kansan keskuudessa asumisesta ja vaikeuksien voittamisesta, sekä luottamuksen voittamisesta osoittamalla toisia kohtaan rakkautta ja oikeudenmukaisuutta.  

Päivän evankeliumissa puolestaan ollaan vierailulla Jeesuksen kotiseuduilla. Matteuksen evankeliumissa Jessus opettaa taivasten valtakunnasta monien vertauksien kautta. Kun hän pysähtyi opettamaan, paljon kansaa saapui kuulemaan hänen puhettaan. Jeesus saapui kotikaupunkiinsa ja opetti myös siellä synagogassa. Mutta tällä kertaa hän sai hieman erilaisen vastaanoton. Ihmiset olivat hämmästyksissään, mutta myös epäileväisiä. Kansa tunsi hänen perheensä, he puhelivat keskenään, eikö hän olekin sen rakennusmiehen poika? 

 Sanonta: “Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan” juontaa juurensa päivän evankeliumitekstistä. Vaikka ehkä haluaisimme, emme ole vapaita ennakkoluuloista. Usein muodostamme ihmisestä jonkinlaisen ennakkokäsityksen hänen taustansa perusteella. Omalla kotiseudulla otetaan nopeasti selvää, mihin perheeseen tai sukuun kuulumme. Sain kokea tämän omalla kohdallani, kun aloitin papin työt omassa kotiseurakunnassani. Pienessä kaupungissa moni tuntee vanhempani, ja osa, jotka tuntevat isäni ja hänen poliittiset ajatuksensa kyselivät häneltä, miten sinun tyttäresi voi olla pappi?? 

Joskus kuulemme ja otamme vastaan asioita eri tavalla riippuen siitä, kuka ne kertoo. Esimerkiksi kuuntelemme ehkä eri tavalla lääkäriä, poliisia tai opettajaa kuin omia ystäviämme tai perheenjäseniämme. Jääminen oman yhteisön pariin voi tuntua turvalliselta, mutta toisinaan Jumala kutsuu meitä myös uusiin tilanteisiin, uusien ihmisten pariin. Joskus täytyy jopa matkustaa kauas kotoa löytääkseen itsensä kohdatakseen toiset ihmiset sellaisena kuin he ovat. Jumala kutsuu meistä jokaista työtoverikseen riippumatta taustastamme.  

Päivän aihetta pohtiessa mieleeni nousi kysymys; mikä oikeastaan on “kirkko”? Meillä voi olla henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa, mutta ei ole kirkkoa ilman toisia ihmisiä. Kirkko on kastettujen yhteisö. Sukupolvien ja kansallisuuksien rajat ylittävä yhteys ja usko, jonka voimme jakaa myös heidän kanssaan, joita emme tunne. Yhdessä eläminen ja rauhan vaaliminen vaatii sitä, että pystymme näkemään jokaisessa ihmisessä Jumalan kuvan, tunnistamme jokaisen ihmisen arvon ja näemme ihmisen eikä vain ihmismassaa tai numeroa tilastoissa. Yksinkertaisuudessaan, kirkko on luonteeltaan juuri yhdessä elämistä.  

Gammaltestamentlig 

Tobit kapitel 10, vers 7-13 

 
När den fjorton dagar långa bröllopsfesten var över som Raguel hade svurit att hålla för sin dotter, gick Tobias in till honom och sade: "Låt mig ge mig av nu, för jag förstår att far och mor tror att de aldrig skall få se mig mer. Jag ber dig, fader, att du låter mig resa hem till min far. Jag har redan berättat för dig hur det var med honom när jag for." 
Raguel svarade: ”Stanna här, min pojke, stanna kvar hos mig, jag skall skicka folk till din far Tobit med underrättelser om dig.” — 
”Nej, aldrig”, sade Tobias, ”jag ber dig att du låter mig resa härifrån till min far.” 
Då lät Raguel det bli så: Tobias fick ta sin hustru Sara och hälften av Raguels egendom, tjänare och tjänsteflickor, kor och får, åsnor och kameler, kläder, pengar och husgeråd. 
Han önskade dem lycklig resa och gav Tobias sin avskedshälsning: ”Lycka till, min pojke, lycklig resa! Må himlens herre låta allt gå väl för er, för dig och för din hustru Sara. Måtte jag få se era barn innan jag dör.” 
Och till sin dotter Sara sade han: ”Visa aktning för din svärfar och svärmor, min dotter, ty från denna stund är de dina föräldrar, alldeles som vi som gav dig livet. Gå i frid, min dotter. Måtte jag bara få höra gott om dig så länge jag lever.” Efter denna avskedshälsning lät han dem ge sig av. 
Så lämnade Tobias Raguels hus frisk och glad, och han prisade himlens och jordens herre, som råder över allt, för att hans resa hade gått lyckligt. Han prisade också Raguel och hans hustru Edna och sade: ”Måtte det lyckas mig att hedra dem så länge de lever.” 

Evangelium 

Matteusevangeliet kapitel 13, vers 53-57 

 
När Jesus hade avslutat sina liknelser lämnade han trakten. 
Han kom till sin hemstad, och där undervisade han i synagogan så att man häpnade och sade: ”Varifrån kommer den mannens visdom och underverk? 
Är det inte snickarens son? Heter inte hans mor Maria och hans bröder Jakob och Josef och Simon och Judas? 
Och bor inte alla hans systrar här hos oss? Varifrån har han då allt detta?” 
Så blev han en stötesten för dem. Men Jesus sade till dem: ”En profet blir ringaktad bara i sin hemstad och i sitt hem.” 

 

Dagens tema idag är “Att leva tillsammans”. I tider av krigar, kriser och konflikter det känns kanske mer aktuellt än någonsin. Dagens Bibeltexter lyfter frågan; Vem är min nästa? Vilka är min familj?  

Gammaltestamentliga läsning från Tobits bok. Det är en berättelse av en familjehistoria, livet i ett annat land och bland främmande folk. Det handlar också om hur kärlek och rättvishet hjälper att övervinna prövningar och motgångar. Och hur två familjer blir ett när Tobia gifter sig.   

På dagens evangelietext möter vi Jesus på sin hemstad. Jesus berättade många liknelser om Guds rike, och det samlades mycket folk omkring honom som lyssnade på hans lärdomar. Sen gick Jesus till sin hemstad och undervisade i synagogan, men den här gången var mottagandet lite annorlunda; folk mötte honom med förvåning, men också tvivel. Människorna i Jesu hemstad kunde inte riktigt förstå hur denna man, som de hade känt sedan han var ett barn, kunde vara så Guds son. De kände honom som "snickarens son”, de kände hans systrar och bröder.  

Uttrycket “man blir inte profet i sin egen stad” kommer från detta bibelställe. Vi är inte fri från fördomar, och vi dömer människor på grund av deras bakgrund. I vår hemmamiljö folk tänker mycket vem vi är. Jag fick uppleva lite samma känsla efter min prästvigning, när jag jobbade på min hemstad. Det var nästan alla som kände mina föräldrar, och många som kände min pappa frågade; hur kan din dotter vara präst?  

Ibland är det så, att man lyssnar mer noga på någon som man inte känner. Att stanna bland sitt eget folk kan kännas tryggt. Men Gud skickar oss till nya sammanhang så att vi kan berätta om Gud. Ibland måste man åka långt bort från hemma för att lära känna sig själv och möta andra människor som dem är. Gud kan använda vem som helst som sin medarbetare och budbärare, oavsett ursprung. 

Vad är kyrkan egentligen? Man kan ha en personlig relation med Gud, men det finns inte kyrkan utan andra människor. Kyrkan är döptas gemenskap, det handlar om att dela samma tro, dela någonting gemensamt med människor som vi inte ens känner, även över generationer och nationaliteter. Att leva tillsammans i fred kräver också att man ser andra människor lika värda, att man ser varandra som Guds avbild, att vi är individer och inte bara folkmassan eller siffror i statistiken. Kyrkan handlar om helt enkelt “att leva tillsammans”.