Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 10.9.2023

Ykseys kristuksessa, 3.vsk.

Joh. 17: 18-23 

Jeesus rukoili ja sanoi: ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. 

Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. 

Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” 

 

Nämä kuulemamme Johanneksen evankeliumin jakeet ovat osa Jeesuksen pitkää jäähyväispuhetta, jonka hän piti opetuslapsilleen viimeisellä aterialla.    

Sunnuntain aiheena on ykseys Kristuksessa. Johanneksen evankeliumi korostaa, miten Jeesus ja Jumala, Isä ja Poika, ovat samaa olemusta. Siksi myös kaikki luodut kuuluvat yhteen. Jeesus rukoilee; “että he kaikki olisivat yhtä”.  

Jeesuksen rukous ykseydestä haastaa meitä tässä individualismia korostavassa ajassa. Toisaalta elämme modernissa maailmassa, joka mm. teknologian kehityksen myötä on lisännyt tietoisuuttamme ja tuonut tietyllä tavalla koko maailman ja toiset ihmiset saavutettavammaksi. Toisaalta vastakkainasettelut vain kärjistyvät ja eriarvoisuus tuntuu lisääntyvän.  

Erimielisyyksiä on ollut aina, niin myös kirkon ja kristittyjen keskuudessa. Sen todellisuuden keskellä eli aikanaan myös Paavali, kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle. Hän muistutti kirjeissään siitä, että vaikka tietyt tavat ja näkemykset voivat seurakunnista riippuen poiketa toisistaan, olennaista on usko Kristukseen, joka yhdistää meidät toisiimme.   

Puhumme sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti ajatellen kirkon ykseydestä tai yhteydestä. Pyhä Henki luo ihmisten välille yhteyttä. Ehkä ykseyden sijaan helpommin ymmärrettävämpi ilmaus voisi olla yhteenkuuluvuus. Rukoillessaan, että he kaikki olisivat yhtä, Jeesus ei tarkoita, että meidän kaikkien tulisi olla samanlaisia ihmisiä tai ajatella kaikista asioista samalla tavalla. Yhtä oleminen on jotakin muuta, jotakin suurempaa. 

Työtä on vielä tehtävänä, mutta erimielisyyksistä huolimatta voimme myös kokea ykseyttä ja yhteenkuuluvuutta. Meitä yhdistää mahdollisuus käydä yhdessä ehtoollispöytään. Maailman kristittyjen kanssa voimme yhtyä apostoliseen uskontunnustukseen, rukoilla Isä meidän- rukouksen, niin kuin Jeesus on meitä opettanut, tai siunata toinen toisiamme kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Voimme myös osoittaa toisiamme kohtaan vieraanvaraisuutta ja rukoilla toinen toistemme puolesta. Viime sunnuntaina meitä muistutettiin lähimmäisistämme. Myös lähimmäisenrakkauden osoittaminen voi tuoda meidät lähemmäs toisiamme.  

Jeesuksen jäähyväisrukouksen sanoihin sisältyykin myös lähetyskäskyn ajatus. Oman esimerkkinsä kautta Jeesus halusi viestiä, että me ihmiset voisimme viedä eteenpäin evankeliumia, rakkauden sanomaa, huolenpitoa ja aitoa välittämistä toisista ihmisistä. Hän rukoili; ”niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät”.  

Kaikki me erilaiset ihmiset voimme olla yhdessä rakentamassa seurakuntaa, kukin omalla tärkeällä paikallaan. Ei ehkä ole yhtä ja oikeaa tapaa olla seurakunta ja elää todeksi uskoa, mutta meitä kaikkia yhdistää Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. 

Evangelium 

Johannesevangeliet kapitel 17, vers 18-23 

 
Liksom du har sänt mig till världen, har jag sänt dem till världen, 
och för deras skull helgar jag mig till ett offer, för att också de skall helgas genom sanningen. 
Men inte bara för dem ber jag utan också för alla som genom deras ord tror på mig. 
Jag ber att de alla skall bli ett och att liksom du, fader, är i mig och jag i dig, också de skall vara i oss. Då skall världen tro på att du har sänt mig. 
Den härlighet som du har gett mig har jag gett dem för att de skall bli ett och för att liksom vi är ett, 
jag i dem och du i mig, de skall fullkomnas och bli ett. Då skall världen förstå att du har sänt mig och älskat dem så som du har älskat mig. 

 

Jesus höll ett avskedstal till sina lärjungar under sista måltiden. Söndagens tema är enheten i Kristus. Genom hela Johannesevangeliet vill finns en teologisk tanke att Jesus och Gud är ett: liksom du, fader, är i mig och jag i dig. Även alla skapade varelser och vi människor som Guds avbild hör till samman.  

Budskapet i dagens samhälle är utmanande. Vi lever i en värld med mycket mer “jag” istället av “vi”. Och i dagens samhälle vi har mycket motsättningar, oenighet och ojämlikhet.  

Olika syn, åsikter, till och med bråk, fanns även bland de första kristna. I sitt Korinthierbrevet Paulus påminner, att tron och vanor kan se olika ut men Kristus ska alltid vara i centrum. Kristus ska inte delas utan Kristus förenar.  

Jesus bad att alla skall bli ett. Men enheten betyder inte, att vi alla måste vara likadant eller tänka på samma sätt om allting. Kanske lättare ord för att förstå kan vara samhörighet.  

När vi pratar om enheten i Kristus, vi kan tänka både lokal församlingsnivå, samt gemenskap och samhörighet med alla kristna i hela världen. Guds Heliga Ande skapar gemenskap och enheten i kyrkan.  

Vi kan uppleva gemenskap i kyrkan på olika sätt. Till exempel när vi samlas vid samma bord och firar nattvard med varandra. Eller när vi läser den apostoliska trosbekännelsen, eller vår Fader bönen tillsammans. Vi kan också välsigna och be för varandra. Förra söndags tema var medmänniskan. Bibeltexterna påminde om gyllene regeln, att vi skall göra andra som vi vill att människorna skall göra för oss. At visa kärlek och medmänsklighet öppnar också vägar till gemenskap och enhet.  

Men arbete pågår, och Jesu bön innebär också missionsbefallning. Han bad: Liksom du har sänt mig till världen, har jag sänt dem till världen. Genom sitt eget liv vittnade Jesus om Guds kärlek. Han gav sina lärjungar, och för oss alla, ett uppdrag att förkunna evangeliet och bära Guds kärlek vidare. Vi ska visa omtanke och älska våra medmänniskor. Tillsammans kan vi bygga på Guds rike, var och en av oss med alla våra olikheter.  

Det finns kanske inte ett enda sätt att tro eller vara församling. Enheten bygger på att vi alla är olika. Vi är många, men Kristus är ett. Han förenar oss.