Saarna S:t Eskilin kirkossa/Predikan i Västerhaninge kyrka 21.9.2025

 14. Sunnuntai kolminaisuuden päivästä 

Ykseys Kristuksessa 

Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille: 

»Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee. 

Luuk. 22:24-27 

Kuka meistä on suurin? Kuka nopein, taitavin tai rikkain? Kysymys, jonka jokainen voi varmasti tunnistaa itsessään. Jo lapsuudessa opimme vertaamaan itseämme toisiin, ja lapsilla on usein vahva oikeudenmukaisuuden taju. Siitä nousee kyllä meteli, jos toinen saa jotakin enemmän kuin toinen, jos ns. nallekarkit eivät menekään tasan.   

Elämämme on täynnä erilaisia kilpailutilanteita. Tavoittelemme rikkautta, menestystä ja tiettyjen ihmisten suosiota saadaksemme itse paremman osan elämässä. Myös yhteiskunnassa meitä suorastaan kannustetaan kilpailemaan keskenämme. Itsetuntoamme hivelee, kun saamme osaksemme ihailua, kunnioitusta tai jopa kateutta. Olo tuntuu merkitykselliseltä, siltä, että on saavuttanut elämässään jotakin. Vertailu ei ole vierasta seurakunnassakaan. Saatamme pohtia (vähintään sisäisesti), kuka onkaan eniten oikeassa, lähimpänä totuutta, lähimpänä Jumalaa?  

Se voi ääneen sanottuna kuulostaa hassulta, mutta samalla se on kovin inhimillistä. Opetuslapset olivat kulkeneet tiiviisti Jeesuksen seurassa, nähneet ja kuulleet kuinka kohtasi ihmisiä ja opetti Jumalan valtakunnasta. Silti opetuslapset olivat huolissaan omasta asemastaan. He kenties pohtivat keskuudessaan, kenestä tulisi joukon johtaja tulevaisuudessa? Kuka heistä oli Jeesukselle läheisin? Jo matkan varrella, Jeesus oli useita kertoja puhunut tulevasta kohtalostaan. Pääsiäisen tapahtumista, ja siitä, että tulisi aika, jolloin hän ei enää olisi opetuslastensa keskuudessa.   

Mutta Jeesus opetti heille toisenlaista johtajuutta. “Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija.” Vastaavasti Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka ennen pääsiäisateriaa Jeesus asettui palvelijan asemaan ja pesi opetuslastensa jalat. Ehkä juuri tänä sunnuntaina, kirkkovaalipäivänä, on tärkeää puhua johtajuudesta. Voimme myös rukoilla kaikkien heidän puolesta, jotka saavat vallan ja luottamuksen palvella päätöksillään seurakuntaa ja koko kirkkoa. 

Tämä keskustelu Jeesuksen ja opetuslasten välillä käytiin heti ehtoollisen asettamisen jälkeen. Jeesuksen ajan yhteiskunnassa oli tärkeää tietää paikkansa pitopöydässä. Tärkeimmät arvovieraat istuivat aina lähinnä isäntää. Näen tässä päivän evankeliumissa myös yhtymäkohdan Markuksen evankeliumin kohtaan, jota kutsutaan lasten evankeliumiksi. Siinä Jeesus asettaa meille lapset esikuvaksi ja sanoo: Heidän kaltaisensa on Jumalan valtakunta. Monta kertaa Jeesus käänsi perinteiset olettamukset ja arvojärjestykset ylösalaisin.    

Tämän sunnuntain tekstit ja virret puhuvat ykseydestä Kristuksessa. Ehtoollinen, jota tänäänkin yhdessä vietämme, on yhteyden ateria. Se on ateriayhteys, jossa Jeesus on läsnä meidän keskellämme tavalla, jota emme voi täysin ymmärtää. Evankeliumeissa kerrotaan, miten Jeesus saapui aterialle niin fariseusten, publikaanien kuin yhteiskunnasta syrjäytettyjen luokse. Pienin on suurin, palvelija on kuningas, köyhäkin voi olla rikas… Voimme löytää todellisen yhteyden toisiin vain unohtamalla hierarkiat ja statukset, näkemällä ihmisen niiden takana. Tulihan itse Jumalakin ihmiseksi ihmisten keskelle.    

 

Lukasevangeliet kapitel 22, vers 24-27

Sedan kom de att tvista om vilken av dem som skulle anses vara den störste.
Då sade han till dem: ”Kungarna uppträder som herrar över sina folk, och de som har makten låter kalla sig folkets välgörare.
Men med er är det annorlunda: den störste bland er skall vara som den yngste, och den som är ledare skall vara som tjänaren.
Vem är störst, den som ligger till bords eller den som betjänar honom? Är det inte den som ligger till bords? Men jag är mitt ibland er som er tjänare.

Enheten i Kristus

Vem av oss är störst? Vem är snabbast, vem är smartast eller rikast? Det är en fråga som de flesta av oss kan känna igen hos oss själva. Redan som barn lär vi oss att jämföra oss med andra – barn har oftast en stark känsla för rättvisa. Det blir snabbt liv i luckan om någon får mer än en annan, om godiset inte delas rättvist.

Vårt liv är fullt av olika tävlingssituationer. Vi strävar efter rikedom, framgång och vissa människors uppskattning för att själva få ett bättre liv. Även samhället uppmuntrar oss att tävla med varandra. Vår självkänsla smickras när vi får beundran, respekt eller till och med avund. Det känns meningsfullt – som om vi har uppnått något viktigt. Inte ens i kyrkan är vi immuna mot jämförelse. Vi kan fundera (åtminstone i vårt inre) på vem som har mest rätt, vem som står närmast sanningen – eller Gud?

Det kan låta konstigt när det sägs högt, men det är samtidigt något djupt mänskligt. Lärjungarna hade vandrat nära Jesus, sett och hört hur han mötte människor och undervisade om Guds rike. Ändå var de bekymrade över sin egen position. Kanske undrade de vem som skulle bli ledare i framtiden? Vem stod Jesus närmast? Redan på vägen hade Jesus flera gånger talat om sitt kommande öde – om påskens händelser och att en tid skulle komma då han inte längre var bland dem.

I dagens evangelium Jesus undervisar oss om ledarskap. ”Kungarna härskar över sina folk, och de som har makten låter kalla sig folkets välgörare. Men så ska det inte vara hos er. Den som är störst bland er ska vara som den yngste, och den som är ledare ska vara som tjänaren.” På samma sätt berättar evangelisten Johannes hur Jesus, innan påskmåltiden, tog tjänarens roll och tvättade lärjungarnas fötter. Idag är det kanske speciellt viktigt att prata om ledarskap, när det är valdagen på kyrkoval. Vi får be för alla dem som genom kyrkovalet får makt och förtroende, för att de ska tjäna kyrkan och församlingarna på bästa sätt.

Den här debatten mellan Jesus och lärjungarna ägde rum direkt efter instiftandet av nattvarden. I Jesu samtid var det viktigt att veta sin plats vid bordet – de mest hedersamma gästerna satt närmast värden. Jag ser här i Lukas en koppling till det som i Markus kallas barnens evangelium. Där ställer Jesusbarnet som förebild och säger: Sådana som de tillhör Guds rike. Många gånger vände Jesus upp och ner på våra invanda föreställningar och värderingar.

Dagens texter talar om enhet i Kristus. Gudstjänsten som vi firar tillsammans, och sakramenter som vi får ta emot är en del av Kristi gemenskap, och Gud själv är mitt ibland oss. Själva ordet gudstjänst också påminner om det som Jesus lär oss. Vi tjänar Gud, men Gud också tjänar oss. Och i Guds hus är vi alla lika viktiga, ingen största och ingen minsta.