Saarna Klosterin kirkossa 7.5.2023

5.Sunnuntai pääsiäisestä, 3.vsk

Uskossa kasvaminen 

Gal.5:13–18 

Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. 

Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. 

 

Joh.17:9–17 

»Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä. 

»Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. 

»Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. 

 

Uskossa kasvaminen 

Muistatko, miten tulit uskoon? Se kokemus voi olla eri ihmisillä hyvin erilainen, toisille kokemus voi olla kuin salama kirkkaalta taivaalta, toiset taas ovat kasvaneet tai juurtuneet kirkon uskoon ja perinteeseen pienestä pitäen, ja kaikkea siltä väliltä.  

Oma perhetaustani ei ole uskonnollinen, mutta ei myöskään uskontokielteinen. Aikanaan päätin, ehkäpä uteliaisuudesta, osallistua rippikouluun, ja löysin sen myötä mukaan seurakunnan toimintaan. Perhetuttu pappi järjesti kastetilaisuuden ennen konfirmaatiota. Kun lukiossa piti miettiä jatko-opintoja, teologinen tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Itse en pysty nimeämään tiettyä uskoontulon hetkeä, vaan koen että olen tavalla tai toisella kokenut johdatusta, ja kasvanut uskossa ja kutsumuksessa.  

Usein, kun Raamatussa puhutaan uskosta, sen yhteydessä puhutaan myös kasvusta. Esimerkkeinä vaikkapa kylväjävertaus ja sinapinsiemen vertaus, uskon siemen voi kantaa hedelmää.  

Olimmepa sitten kokeneet elämää mullistavan uskoontulon ja kääntymyksen, kasvaneet lapsesta asti mukana seurakunnan elämässä tai kenties vielä etsimme omaa paikkaamme maailmassa, meistä jokainen voi kasvaa uskossa. Pyhän henkensä kautta Jumala lahjoittaa meille uskon siemenen. Emme voi vertailla uskon laatua tai määrää toistemme kanssa, sillä vain Jumala näkee sisimpäämme. Uskossa kasvaminen ei ole kilpailu, eikä se myöskään tapahdu aina mutkattomasti tai suoraviivaisesti. Välillä uskomme voi hipoa suorastaan taivaita, mutta maalliseen vaellukseemme kuuluu myös etsimisen ja epäilyn hetkiä, aikoja, jolloin usko tuntuu olevan jopa kokonaan kadoksissa.  

Länsimaisessa kulttuurissamme usko ja vakaumus koetaan hyvin yksityiseksi asiaksi. Vaikka uskon laatua ei voikaan ulkoisilla mittareilla määritellä, uskon luonteeseen kuuluu myös yhteisöllisyys. Kirkko, seurakunta on uskovien yhteisö. Vaikka uskon ytimessä onkin henkilökohtainen suhde Jumalaan, henki ohjaa meitä kääntämään katseemme itsestämme kohti lähimmäistä. Kirjeessään galatalaisille Paavali puhuu siitä, miten usko vaikuttaa elämässämme, ja muistuttaa lähimmäisen rakkauden teoista. Uskoon tulemisen sijaan onkin ehkä parempi puhua uskossa kasvamisesta ja uskossa elämisestä. 

Kasvun teemaan liittyen, myöhemmin Galatalaiskirjeen samassa luvussa Paavali puhuu hengen hedelmistä, hän kirjoittaa näin; “Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.“  Nämä kaikki hengen hedelmät liittyvätkin siihen, miten voimme elää yhdessä tässä maailmassa toinen toisiamme kunnioittaen ja rakastaen. Kun hengen hedelmäpuun hedelmät saavat kasvaa seurakunnassa, ne voivat antaa ravintoa myös toisille, ja niiden oksat kannatella ja antaa suojaa myös niille, joiden usko ei juuri tällä hetkellä heitä kannattele.  

(Jumala, 
silloin kun vaarat uhkaavat meitä, 
ajattelemme helposti vain itseämme. 
Mietimme, miten itse selviytyisimme vaikeasta tilanteesta 
ajattelematta, miten muiden käy. 
Anna meille avara sydän, 
niin että otamme huomioon myös toiset. 
Opeta meitä luopumaan omista eduistamme, 
jos niiden mukaan toimiminen 
on vahingoksi toisille ihmisille. 
Auta meitä luottamaan sinun huolenpitoosi. 
Sinä voit muuttaa uhkaavankin tilanteen hyväksi. 
Kuule meitä Jeesuksen, auttajamme tähden.)