Saarna pyhäinpäivän muistojumalanpalveluksessa S:t Eskilin kirkossa 1.11.2025

 Matt.5:13-16  

Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.  

Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. 

 

Vietämme kirkkovuodessa tänään pyhäinpäivää. Pyhäinpäiväviikonlopun perinteeksi on muodostunut muistella edesmenneitä läheisiä, ja moni sytyttää tänä iltana kynttilän läheistensä haudoille. Joku voi tänään muistella vuosia sitten kuolleita läheisiään, joku taas vasta hiljattain poisnukkunutta.  

Pyhäinpäivä on omistettu myös pyhimyksille, heille, jotka ovat toimineet uskon esikuvina. Pyhäinpäivä muistuttaa uskontunnustuksessakin mainitusta pyhien yhteydestä, johon kristittyinä liitymme osaksi sukupolvien ketjua.   

Te olette valona ja suolana maailmassa. Näin puhui Jeesus suurelle kansanjoukolle vuorisaarnassaan. Jeesus puhui siitä, mitä on kristittynä oleminen tässä maailmassa. Juuri edellä on vuorisaarnan autuaaksi julistukset. Jeesus on osoittanut sanansa köyhille, murheellisille, nälkäisille ja janoisille. Juuri heille hän sanoi: ”te olette maan suola ja valo.”   

Valo ja suola ovat oikeastaan aika hienoja vertauskuvia. Suola saa monen ruoan maistumaan paremmalta, ja se auttaa myös säilyttämään ruokaa pidempää ilman pilaantumista. Jeesus halusi, että hänen sanansa säilyvät myös tuleville sukupolville. Valo taas tekee asiat näkyviksi. Jeesus haluaa, että Jumalan rakkaus tulee näkyväksi ihmisten keskuudessa rakkauden kaksoiskäskyä toteuttamalla. Tästä meitä muistutetaan jo kasteen hetkellä, kun kastekynttilän syttyessä lausutaan Jeesuksen sanat: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”.  Tuo valo siis kulkee mukanamme elämän matkalla. 

Pyhäinpäivä sijoittuu kirkkovuodessa pitkälle syksyyn, jolloin illat jo pimenevät nopeammin. Samalla se on kuitenkin valon päivä, kun tuhannet kynttilät syttyvät kirkoissa ja hautausmailla läheisten ihmisten muistoksi. Myös täällä kirkossa saamme sytyttää kynttilöitä niiden läheisten muistolle, jotka ovat jo siirtyneet ajasta iäisyyteen.     

Jeesus sanoo, että valoa ei pidä kätkeä vakan alle vaan laittaa lampun jalkaan, josta sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Yksinäinen kynttilä ei valaise vielä paljon, mutta kynttilöiden meri luo ympärilleen paljon valoa ja lämpöä. Palava kynttilä on myös toivon symboli. Jeesuksen seuraajien tehtävä on jakaa valoa ja viedä eteenpäin ilosanomaa siitä, että kuolemallakaan ei ole meihin lopullista valtaa.