Saarna ensimmäisenä adventtina Klosterin kirkossa/Predikan på första advent i Klosters kyrka 1.12.2024

 Jeesus ratsastaa Jerusalemiin (Matt.21:1-9) 

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian." Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: -- Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla. Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: -- Hoosianna*, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!  

Ensimmäinen adventtisunnuntai - armon vuosi 

Adventti aloittaa joulun odotuksen ja uuden kirkkovuoden. Otin mukaan myös joulukalenterin, koska on tullut aika avata sen ensimmäinen luukku. Voidaan tänään tehdä se yhdessä... 

Eräänlainen joulukalenteri on myös adventtikynttelikkö, josta saimme sytyttää tänään ensimmäisen kynttilän. Adventin valo syttyy keskelle vuoden pimeintä aikaa, ja joka viikko valo lisääntyy, kun lähestymme joulua. Kun sytytämme ensimmäisen adventtikynttilän, siihen kätkeytyy paljon toiveita ja odotusta. Kaipaamme valoa pimeyden keskelle, ei ainoastaan talven pimeyden, vaan myös maailman pimeyden keskelle.  Adventti on kirkossa uuden vuoden alku.   

Nimitys ”Adventti” tulee latinan kielen saapumista tarkoittavasta sanasta. Adventti on siis lupaus kuninkaan saapumisesta. Hoosianna! - tervehdys on tervehdys kuninkaalle. Tuon saman tervehdyksen mekin saimme tänään laulaa virren sanoin. Mutta Jeesus ei ollut mahtavan sotajoukon saattelema maallinen kuningas, vaan aasilla ratsastava rauhan ruhtinas. Jeesuksen saapuessa täyttyi profeetta Sakarjan ennustus: ”Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla”.  

Ensimmäinen adventti hoosianna-hymneineen on riemullinen kirkkopyhä. Samalla adventin aika kuitenkin kehottaa kärsivälliseen odotukseen, nöyryyteen ja hiljaisuuteen. Adventtisunnuntain myötä kirkkovuoden aloittaa pieni paaston aika, joka valmistaa meitä suureen juhlaan ja avaa kenties mahdollisuuden johonkin uuteen. Ensimmäisen adventtisunnuntain otsikkona on “armon vuosi”. Kirkkovuosi on siinä mielessä erilainen kuin kalenterivuosi, että se tulee meille yhä uudestaan. Mennyt vuosi ei enää palaa takaisin, mutta jokaisen kirkkovuoden alkaessa saamme ottaa vastaan uuden armon vuoden, ja opetella olemaan armollisia myös toinen toisiamme kohtaan.  

Mitä oikeastaan odotamme, kun odotamme Jeesusta? Adventtisunnuntain aiheena on sama Raamatun kertomus kuin palmusunnuntaina. Jo kirkkovuoden alussa meitä muistutetaan pääsiäisen sanomasta, ja Jeesuksen todellisesta tehtävästä maan päällä. Lainatulla aasilla ratsastava Jeesus kuvastaa sitä, miten hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta.   

Alkava paastonaika herättää kysymään, miten otamme vastaan Jeesuksen omassa elämässämme? Miten me voisimme kristittyinä viedä eteenpäin valon ja rauhan sanomaa levottomassa maailmassa? 

Rukous: 

Jumala, sielumme kaipaa pyhää hiljaisuutta, rauhaa ja riemua.
Tahdomme toivottaa sinut
 tervetulleeksi koteihimme ja sydämiimme. Tule, Jeesus, luoksemme. Valmista meissä tilaa juhlan odotukselle 
ja joulun ilolle. Avaa silmämme näkemään,
mitä sinä olet meille valmistanut. Opeta meitä jakamaan joulun iloa keskenämme. 

Saakoon adventin valo johdattaa meitä, kun odotamme joulun ihmettä, Jumalan saapumista maan päälle. 

Matteusevangeliet kapitel 21, vers 1-9 

När de närmade sig Jerusalem och kom till Betfage vid Olivberget skickade Jesus i väg två lärjungar 
och sade till dem: ”Gå bort till byn där framme, så hittar ni genast ett åsnesto som står bundet med ett föl bredvid sig. Ta dem och led hit dem. 
Om någon säger något skall ni svara: Herren behöver dem, men han skall strax skicka tillbaka dem.” 
Detta hände för att det som sagts genom profeten skulle uppfyllas: 
'Säg till dotter Sion: Se, din konung kommer till dig, ödmjuk och ridande på en åsna och på ett föl, ett lastdjurs föl.' 
Lärjungarna gick bort och gjorde så som Jesus hade sagt åt dem. 
De hämtade åsnan och fölet och lade sina mantlar på dem, och han satt upp. 
Många i folkmassan bredde ut sina mantlar på vägen, andra skar kvistar från träden och strödde dem på vägen. 
Och folket, både de som gick före och de som följde efter, ropade: 'Hosianna' Davids son! 'Välsignad är han som kommer i Herrens namn.' Hosianna i höjden! 

Första advent - nådens år 

Första advent börjar förväntan och förberedelsen inför jul. Jag tog med mig en liten adventskalender, eftersom det dags att öppna kalenderns första lucka, och idag vi kan göra det tillsammans... 

I början av mässan fick vi tända första adventsljuset. Adventsljustaket är också en sorts kyrkans adventskalender. Vi får tända ett ljus varje söndag när vi går närmar oss julen. Vi saknar ljus, inte bara till vintermörkret utan också till mörkret och ondskan i vår värld. Det finns mycket hopp och förväntan i det första adventsljuset som vi tänder. Första advent är som nyårsafton i kyrkans år.  

Ordet advent betyder ankomst, Jesu ankomst. Hosianna-rop, som vi idag fick sjunga tillsammans, är en hälsning till kung. Jesus, ridande på en åsna, är en kung, men inte som alla andra kungar som man hade sett tidigare. Profetian från Sakarja uppfylls i dagens evangelium. “I ringhet kommer han, ridande på en åsna.”   Åsna är ett lastdjur, det orkar att bära mycket. Kanske det är också en symbol till Jesus, som bär världens synder, förbarmar oss och förkunnar nådens år.    

Första advent är en kyrklig högtid med mycket glädje och tillbedjan. Men första advent införs också våran lilla fastetid i kyrkoåret, är en tid för stillhet och förberedelse. Rubriken på denna söndag är “nådens år”. Om vi tänker på ett kalenderår som vi har levt, den kommer aldrig tillbaka. Men kyrkoåret är annorlunda. Varje år får vi ta emot nådens år, och också lära oss att visa nåd mot varandra.  

I tider av krig och konflikt man försöker visa makt med rädsla och vapen. Men Jesus visar oss en annan bild av makt. Det finns makt i enkelhet och fred. Också folk som tog emot Jesus och bredde mantlar och kvistar hade hopp om fred och bättre framtid. Folk hade förväntningar om att det kommer en ny tid och att någonting ska ändras. Det första ljuset vi tänder kan tända hoppet också i våra hjärtan. Idag kan vi fråga från oss själva: hur kan vi sprida ljuset omkring oss detta advent? 

Vi ber: 

O Gud, vi längtar efter frid, stillhet och glädje. Vi vill välkomna dig till våra hem och till våra hjärtan. Jesus, kom till oss och förbereda oss att ta emot dig. Öppna våra ögon att se allt du har gett oss, och lär oss att dela adventsglädje med varandra. Må adventsljus lysa våra steg, när vi väntar på Jesus som kommer till jorden.