Jouluaaton hartaus Strängnäsin tuomiokirkossa 24.12.2024

Luuk. 2:1–14 

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2 

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. 
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. 
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: 
      - Jumalan on kunnia korkeuksissa, 
      maan päällä rauha 
      ihmisillä, joita hän rakastaa. 

 

On koittanut odotettu jouluaatto. Niin jouluevankeliumi kuin äsken laulettu tuttu joululaulukin kertovat jouluyön tapahtumista. Täällä kirkon alttarilla voimme nähdä myös seimikuvaelman. Monissa seimikuvaelmissa on kuvattuna Maria, Joosef ja Jeesus lapsi, sekä enkeli, paimenet ja tietäjät. Ehkäpä myös härkä, aasi ja lampaita. Usein ajattelemme seimen lapsen nähdessämme jouluyön kauneutta, hiljaisuutta ja rauhaa.   

Ensimmäiseen jouluun ja Marian ja Joosefin matkaan liittyi kuitenkin paljon odottamatonta ja yllättävää. Matka Betlehemiin oli pitkä ja vaivalloinen. Sitä tehtiin jalkaisin ja aasin selässä. Matka oli erityisen raskas nuorelle Marialle, jonka synnyttämisen aika oli lähellä. Oli pelkoa, epävarmuutta, väsymystä, pölyisiä teitä, torjutuksi tulemista, ovelta käännyttämistä. Kaupungissa kävi kuhina, majatalojen kohdalla oli varmaankin samanlainen tilanne kuin kotikaupungissani Rovaniemellä vilkkaimman turistisesongin aikaan – kaikkialla oli täyttä.   

Jeesus syntyi keskelle ihmisten arkea ja kiirettä. Paljon ihmisiä oli liikkeellä, mutta vain harva tiesi, mitä on tapahtunut. Suuret uutiset kerrottiin ensin paimenille, kun enkeli ilmestyi heidän eteensä yön pimeydessä ja valaisi koko maiseman häikäisevällä kirkkaudellaan.   

Lopulta katto pään päälle löytyi eläinten tallista, mutta epävarmuus ei päättynyt jouluaamuunkaan. Kun he olivat saaneet hetken levähtää ja Maria toipua synnytyksestä, oli taas jatkettava matkaa. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, miten enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja neuvoi heitä pakenemaan Egyptiin, koska keinoja kaihtamaton kuningas Herodes pelkäsi oman asemansa puolesta.    

Kun Jeesus syntyi maailmaan, hän samalla muutti monien elämän. Hän muutti Marian ja Joosefin elämän, koska heille syntyi ensimmäinen lapsi. Vaikka Jeesuksen syntymästä on jo hyvin pitkä aika, hän voi muuttaa myös meidän elämämme. Profeettojen lupaukset tulivat todeksi Jeesuksen syntyessä. Hän toi maailmaan pelastuksen ja vapahduksen, joka kulki seimen ja ristin kautta.  Jumala tuli ihmisen kaltaiseksi, jotta ihmisen ei tarvitsisi tulla jumalan kaltaiseksi. Sen vuoksi meillä kaikilla on toivoa, riippumatta omasta elämäntilanteestamme tai lähtökohdistamme. Läpi adventin ajan olemme odottaneet Jeesuksen syntymää. Jeesus syntyi maailmaan, jotta ihmiskunnalla olisi toivo.   

Joulun sanoma, jonka enkeli ilmoitti paimenille, on myös lupaus rauhasta maan päällä. Mutta jos mietimme, mitä sillä seudulla ja muuallakin maailmassa tänä päivänä tapahtuu, on sanoma rauhasta monelle tänäkin jouluna vain kaukainen haave. Aivan kuten Maria ensimmäisenä jouluna, moni äiti synnyttää lapsensa kaukana kotoa, ja moni perhe joutuu pakenemaan väkivallan uhkaa toisiin maihin.   

Jouluna meitä muistutetaan siitä, mikä on meidän jokaisen tehtävä tässä maailmassa. Joulun jälkeen matka jatkuu seimen luota arkeen. Meidän tehtävämme on tehdä työtä rauhan puolesta, sekä yhdessä kirkkona olla toivon ja valon merkkinä tässä maailmassa.