Saarna viikkomessussa 28.12.2016

2. Moos. 1: 22-2: 10

Farao antoi koko kansalleen käskyn, että kaikki heprealaisille syntyneet pojat oli heitettävä Niiliin mutta tytöt oli jätettävä eloon.
    Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.
    Faraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: ”Tämä on varmaan heprealaisten poikia.”
    Silloin pojan sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?” Faraon tytär sanoi: ”Tee niin”, ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faraon tytär sanoi äidille: ”Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan.” Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: ”Olen nostanut hänet vedestä ylös.”

Jeesus pakolaisena

”Joulukuun 28. päivänä muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja sekä Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin. Tapaninpäivän tavoin tämäkin päivä muistuttaa, että uskoon kuuluu valmius marttyyriuteen ja vaino Jeesuksen tähden voi kohdata myös sivullisia. Päivä muistuttaa lisäksi Jeesus-lapsen ihmeellisestä pelastumisesta. Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten.” (kirkkokäsikirjan johdanto)

(varsinainen saarna alkaa tästä….) Viattomien lasten päivän tekstit puhuvat lapsiin kohdistuvista vainoista ja pakolaisuudesta. Nämä teemat koskettavat kuulijaa myös nykypäivänä. Nimi ”Mooses” merkitsee: ”Olen nostanut hänet vedestä ylös.” Kuluvan vuoden aikana on saatu kuulla uutisista, miten pakolaisia, heidän joukossaan myös lapsia, on pelastettu hukkuvista veneistä.

Itsekkäiden hirmuhallitsijoiden valtapeli aiheuttaa viattomien sivullisten, usein juuri lasten kärsimystä. On kiusallista, kun historia toistaa itseään. Vanhan testamentin lukukappale kertoi lastenmurhasta, joka toteutettiin faaraon käskystä. Evankeliumitekstissä taas kerrotaan Herodeksen lastenmurhasta. Vielä tämän jälkeenkin historia on toistanut itseään monia kertoja, ja sama on nähtävissä myös nykypäivänä. Eräs Syyrian tilanteesta kertova uutisvideo oli otsikoitu: ”Aleppo on kaupunki jossa lapset ovat lakanneet itkemästä.” Eikö ihminen koskaan opi?

Lastenmurhasta lukeminen tuo mieleemme nykyajan lasten kärsimykset, lähellä ja kaukana. Lasten kärsimys on se, mikä yleensä koskettaa kovintakin ihmissydäntä. Kaikki varmasti kysyvät jossakin vaiheessa elämäänsä: miksi Jumala sallii pahan? Tämä on ymmärrettävä kysymys. Haluaisimme, että Jumala tekisi lopun kärsimyksistä, mutta ei Jumala laita ihmisiä kärsimään. Me ihmiset olemme toinen toisellemme pahoja.

Erityisesti lapsista ovat vastuussa aikuiset. Meidän tulee suojella, rakastaa ja pitää heistä huolta. Uutiset kertovat siitä, miten Suomessa on syntynyt vähiten lapsia sitten 1800-luvun nälkävuosien. Tällaiset uutiset tuntuvat syyllistävältä. Voin ymmärtää täysin, miksi lasten saaminen pelottaa monia nuoria aikuisia. Syitä on monia. Yhteiskunta on muuttunut kovemmaksi, toimentuleminen on entistä vaikeampaa ja työ epävarmaa. Vastuun taakka tuntuu raskaalta. On vaikeaa saada edes omaa elämää järjestykseen, ja sitten pitäisi vielä huolehtia toisesta, pienestä ihmisestä. Myös vaatimukset vanhempia kohtaan tuntuvat lisääntyvän. 

Kristittyinä meidän tehtävämme ja velvollisuutemme on taistella hyvän puolesta ja vastustaa pahaa. Jumala itse kutsuu meitä tähän. Sekä Mooseksen että Jeesuksen ihmeellinen pelastuminen lapsena kertoo Jumalan suunnitelman toteutumisesta. Joulun tapahtumat saavat katseemme kääntymään jo kohti pääsiäistä. Jeesuksen täytyi täyttää oma tehtävänsä maan päällä, hän tuli avaamaan tien taivasten valtakuntaan.

Minkälainen maailma tulee olemaan heille, jotka ovat nyt lapsia? Entä heidän lapsilleen? Markuksen evankeliumi sisältää tutut jakeet, joita kutsutaan myös lasten evankeliumiksi. Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia,  mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. (Mark.10) Tuo kohta luetaan aina esim. kastetilaisuudessa. Meitä kehotetaan seuraamaan Jeesuksen opetuksia. Että oppisimme ehkä edes joskus.