Joulun suurin onni - hartauskirjoitus Uusi Rovaniemi lehdessä 21.12.1016

Mistä löytäisi ihminen joulurauhan? Kertoman mukaan ensimmäisen maailman sodan yhteydessä vuonna 1914 saksalaiset ja englantilaiset rintamasotilaat sopivat joulurauhasta, joka kesti useita päiviä. Sinä aikana ei ammuttu laukaustakaan. Myös vanhaan pohjoismaiseen lainsäädäntöön on kuulunut julistaa 20 päivää kestävä joulurauha. Tätä perinnettä on pidetty yllä erityisesti Turun kaupungissa. Siellä nykyisin luettava julistus on kirjoitettu vuonna 1827. Perinne on säilynyt, vaikka sillä ei ole vuoden 1889 jälkeen ollut varsinaista oikeudellista merkitystä. Ehkäpä pitäisi vieläkin olla. Joulu lähestyy, mutta uutisista saamme kuulla päivittäin toinen toistaan levottomampia, rauhattomampia ja sotaisampia uutisia.

Pari viikkoa sitten esitimme Lyseonpuiston lukion päivänavauksessa laulun ”Lunta joulukadulla” (säv. Esa Tikkala, san. Pentti Tepsa). Sen erässä säkeistössä lauletaan:

Joulun suuri onni on,

jos saa olla, mitä on,

kun saa levon levoton,

rauhan löytää rauhaton.

Mahtaisiko ensimmäisen maailmansodan kaltainen joulurauha olla mahdollinen myös nykyisillä sotatantereilla? Molemmista juoksuhaudoista kuului laulu, ”jouluyö, juhlayö..”. Jouluyön tarina yhdisti kosketti molempia osapuolia. Kuinka tärkeää ihmiselle onkaan saada ”olla, mitä on” ilman pelkoa, levottomuutta? Sotilaat viettivät rintamalla pitkiä aikoja, niin lähellä toisiaan että vihollisesta tuli lopulta ihminen. Siksi sodanjohto ei katsonut joulurauhaa suopeasti. Väkivalta ja vihapuhe lisääntyvät juuri silloin kun riistetään ihmisyys.

Joulun lapsi, Jeesus, syntyi maailmaan rauhan ruhtinaaksi. Se hetki oli suuri ihme, jouluyö, juhlayö… Mutta elämä jatkuu joulun jälkeenkin. Rauhan saavuttamiseksi tarvitaan vielä enemmän kuin suuri puurokauha tai  jouluyön ihme. Rauha on myös tahdon asia.