Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 14.7.2024

 Kirkastussunnuntai 1.vsk. 

Matt. 17: 1-8 

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. 

Onko sinulla ollut elämässä sellaisia hetkiä, jolloin palaset vain loksahtavat kohdalleen ja asiat tuntuvat olevan kirkkaana mielessä? Hetkiä, jolloin mielen valtaa ymmärrys siitä, että juuri näin asioiden pitääkin olla? (*puhdista silmälaseja liinalla*) Tunne voi olla vertauskuvallisesti hieman samanlainen kuin silloin, kun pitkästä aikaa puhdistaa suttuiset silmälasit ja yhtäkkiä näkee jälleen asiat kirkkaasti ja terävästi.  

Kirkkovuodessa vietetään tänään kirkastussunnuntaita. Jeesus otti mukaansa lähimmät opetuslapsensa, ja nousi heidän kanssaan vuorelle. Siellä he saivat kokea jotakin odottamatonta. Hetki, jolloin he saivat kokea Jumalan läsnäolon aivan erityisellä tavalla. Ruotsiksi kirkastussunnuntai on nimeltään “Kristi förklaringsdag”. “Förklaring” tarkoittaa selitystä tai ymmärrystä. Tämä hetki kirkastusvuorella oli yksi Jeesuksen elämän käännekohdista, se on oletettavasti merkittävä tapahtuma, sillä kuvaus siitä löytyy kaikista synoptisista evankeliumeista. Tuon kokemuksen myötä opetuslapset ymmärsivät jotakin hänen jumalallisesta olemuksestaan. 

Päivän evankeliumissa voi nähdä yhtymäkohtia myös moniin muihin Raamatun kohtiin. Vaikka katkelma löytyy uudesta testamentista, kertomuksessa esiintyy myös kaksi keskeistä hahmoa Vanhan testamentin puolelta, Mooses ja Elia. Raamatussa Jumalan ilmestyminen tapahtuu usein juuri vuorella. Ei siis ole sattumaa, että myös Kristuksen kirkastuminen tapahtui vuorella.  

Kuulimme myös päivän Vanhan testamentin lukukappaleen kertomuksen siitä, kuinka Jumala ilmestyi Moosekselle Siinain vuorella. Myös tuolloin vuoren kerrotaan peittyneen pilveen, ja kerrotaan, miten Mooseksen kasvot sädehtivät hänen tullessaan alas vuorelta. Jeesuksen elämässä tuli näkyväksi Vanhan testamentin profeettojen lupauksien täyttyminen. Pilvi esiintyy myös muissa Raamatun kohdissa läsnäolon symbolina, ja säteilevät kasvot tai vaatteet viittaavat Raamatussa Jumalaan tai enkeleihin. Häikäisevä kirkkaus viittaa myös siihen, että emme voi tämän elämän aikana katsoa Jumalaa kasvoista kasvoihin, tai täysin ymmärtää Hänen olemustaan. 

Pilvestä kuului ääni: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” He kuulivat vuorella Jumalan äänen. Samat sanat, jotka kuuluivat taivaasta, kun Jeesus sai kasteeseen ja Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen muodossa hänen ylleen. Kasteessa meidätkin on kutsuttu Jeesuksen opetuslapsiksi. Jumala haluaa sanoa samoin meille jokaiselle, ”Sinä olet minulle rakas”. 

Vaikka opetuslapset kokivat vuorella jotakin selittämätöntä, ja hieman pelottavaakin, kokemus oli heille myös vahvistava. He saivat tuntea Jumalan läsnäolon erityisen vahvasti. Lopulta Pietari jopa sanoi; Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Hän ei olisi edes halunnut lähteä pois, vaan ehdotti, että rakentaisi kolme majaa, niin että he kaikki voisivat vielä jäädä. Mutta päivän evankeliumi muistuttaa meitä opetuslasten tehtävästä. Me saamme ottaa vastaan rakkautta Jumalalta, ja meidän tehtävämme on viedä sitä myös eteenpäin.  

Aikana ennen nykyaikaisia navigaatiomenetelmiä vuorelle kiipeäminen oli myös konkreettinen keino nähdä kauemmas, saada vilaus kaukana häämöttävästä määränpäästä, sekä vahvistus siitä, mihin suuntaan jatkaa matkaa. Elämämme matkalla saamme kulkea rohkeasti eteenpäin, Jumalan läsnäoloon luottaen. Matkan varrella saatamme kaatua ja kompuroida, mutta niin kuin Jeesus sanoi opetuslapsilleen; “Nouskaa, älkää pelätkö”. Kirkastusvuoren kaltaiset kokemukset voivat toimia meille suunnannäyttäjinä, luottaen Jumalan lupaukseen siitä, että hän on luvannut kulkea kanssamme aina maailman loppuun asti. 

 Matteusevangeliet kapitel 17, vers 1-8 

Sex dagar senare tog Jesus med sig Petrus, Jakob och hans bror Johannes och gick med dem upp på ett högt berg, där de var ensamma. 
Där förvandlades han inför dem: hans ansikte lyste som solen, och hans kläder blev vita som ljuset. 
Och de såg Mose och Elia stå och samtala med honom. 
Då sade Petrus till Jesus: ”Herre, det är bra att vi är med. Om du vill skall jag göra tre hyddor här, en för dig, en för Mose och en för Elia.” 
Medan han ännu talade sänkte sig ett lysande moln över dem, och ur molnet kom en röst som sade: ”Detta är min älskade son, han är min utvalde. Lyssna till honom.” 
När lärjungarna hörde detta kastade de sig ner med ansiktet mot marken och greps av stor skräck. 
Jesus gick fram och rörde vid dem och sade: ”Stig upp och var inte rädda.” 
De lyfte blicken, och då såg de ingen utom Jesus. 

Ibland när man putsar smutsiga glasögon, man ser plötsligt hela världen klart och tydligt. Har du någonstans i livet haft stunder med klarsyn, stunder när det osynliga blir synligt och det otydliga tydligt, känslan, att allting är som det ska vara?  

Idag vi firar Kristi förklaringsdag i kyrkoåret. Att förklara någonting betyder att göra någonting tydlig och öka förståelse. I dagens evangelium Jesus tog med Petrus, Jakob och Johannes upp till berget. De fick uppleva någonting oväntat: Jesus förvandlas och blir strålande av ljusglans. Upplevelsen i förklaringsberget var en bekräftelse till lärjungar att Jesus är Guds son. Det som hände i förklaringsberget måste vara någonting jätteviktigt, då samma berättelse finns också i andra synoptiska evangelium. 

I dagens evangelium vi kan se anknytning till gamla testamentet. I förklaringsberget Jesus möter Mose och Elia. Gud uppenbarade också till Mose i moln i berget, som vi hörde i dagens Gammaltestamentlig läsning. Moln och lysande ansikte är också symboler av Guds närvaro. I Bibeln är Guds uppenbarelse oftast knuten till berg eller höjder. Det är ingen tillfällighet att Kristi förklaring sker också på ett berg.  

Dom hörde Guds röst som sade; ”Detta är min älskade son, han är min utvalda” hördes från himlen. Samma ord som hördes efter Jesu dop. Dessa ord omgärdar Jesu uppdrag och visar på Guds plan. 

Lärjungarna fick uppleva någonting som var samtidigt lite skrämmande och förstärkande. Petrus sade; Herre, det är bra att vi är med. Dom ville inte gå ner från berget, utan bygga tre hyddor till berget för att Jesus, Moses och Elia skulle stanna. Men dagens berättelse är också en påminnelse, att även om vi måste vila, vi måste också gå vidare i livet. Vi får ta emot Guds kärlek och ge det vidare. Arbete pågår. 

I tider före moderna navigationssystem och kartor att klättra upp på ett berg var ett sätt att se målet och få bekräftelse av vilket håll man ska fortsätta gå. Jesus säger: Jag är världens ljus, och i Guds ljus får vi vandra. Vi vet inte hur eller var vårt liv går till, byn eller stad, berg eller dal, men vi får lita på Guds försyn i livet. Ibland vi kanske ramlar på vägen, men Jesus skulle säga till oss som han sade till sina lärjungar: “Stig upp och var inte rädda”. Och vi får lita på Guds löfte att han är med oss alla dagar till världens slut.