Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 8.9.2024

15. kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai, 1.vsk.

Matt.6:31-34 

Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” 

Vain yksi on tarpeen 

Usein erilaiset huolet ja murheet täyttävät mielen. Mutta Jeesus sanoo: Älkää siis huolehtiko huomispäivästä. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Päivän evankeliumin jakeita edeltää kehotus katsella taivaan lintuja ja kedon kukkia. Jeesus myös toteaa, ettei kukaan murehtimalla voi lisätä päiviensä määrää. Mutta miten voimme kaikkien huolien keskellä saavuttaa pyhän huolettomuuden? On ymmärrettävästi vaikeaa heittäytyä huolettomuuteen, jos elämän peruspilarit kuten ruoka, vaatteet tai katto pään päältä puuttuvat. Mutta vaikka nämä asiat olisivat kunnossa, mielemme täyttää silti monet arkiset murheet. Joskus pienetkin murheet saavat kohtuuttomat mittasuhteet.  

Kysymme usein itseltämme, mitä minä nyt teen? Pyhä huolettomuus sen sijaan kehottaa pohtimaan, mitä ehkä voimme jättää tekemättä. Voimmeko hetkeksi laskea taakkamme, vain pysähtyä, levätä ja katsoa mitä tuleman pitää? 

Elämää verrataan usein vaellukseen. Tuntemattomalla reitillä emme voi etukäteen tietää mitä vastaan tulee. Mutta ehkä voimme vaikuttaa siihen, otammeko huomispäivän vastaan ilolla ja uteliaisuudella vai pelolla, maalaillen mielessämme potentiaalisia uhkakuvia.  

Viime viikon alussa matkustimme työporukan kanssa Vadstenaan, jossa sijaitsee Ruotsin kirkon pyhiinvaelluskeskus. Päivien saimme tavata pyhiinvaeltajia, viettää yhteisiä rukoushetkiä ja jakaa ajatuksia pyhiinvaelluksesta. Pyhä huolettomuus on myös yksi pyhiinvaelluksen avainsanoista. Pyhiinvaelluksella ei tarvitse suorittaa, kilpailla tai pakottaa. Matka kulkee tavalla tai toisella, ja sen edetessä usein huomaa arkisten huolten unohtuvan. On vain tämä hetki ja tämän hetken sopivan kokoiset asiat mielessä.  

Etsimmepä pyhää huolettomuutta sitten konkreettisen pyhiinvaelluksen avulla tai tekemällä matkan omaan sisimpään, pyhän huolettomuuden saavuttaminen vaatii ehkä joskus näkökulman vaihtamista. Matkan edetessä perspektiivi muuttuu ja asiat asettuvat uusiin mittasuhteisiin.  

Sunnuntain otsikkona on: “vain yksi on tarpeen”. Jeesus opettaa, että meidän ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Meitä kehotetaan luottamaan Jumalan huolenpitoon ja etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen tahtoaan. Kun keskitymme olennaiseen, jaksamme myös kantaa vastuuta lähimmäisistämme. Pyhä huolettomuus onkin kenties pohjimmiltaan jonkinlaista sisäistä rauhaa ja luottamusta. Sen hyväksymistä, että emme voi vaikuttaa kaikkeen tai muuttaa kaikkea, mutta luottamusta siihen, että Jumala kulkee kanssamme myös vaikeina aikoina.  

Jumala, Isämme ja Luojamme. Sinä pidät huolen kaikista luoduistasi. 
Auta meitä jättämään pienet ja suuret murheemme sinulle ja ottamaan jokainen uusi päivä vastaan sinun lahjanasi. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. 

"Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen."

Matteusevangeliet kapitel 6, vers 31-34 

Gör er därför inga bekymmer, fråga inte: Vad skall vi äta? Vad skall vi dricka? Vad skall vi ta på oss? 
Allt sådant jagar hedningarna efter. Men er himmelske fader vet att ni behöver allt detta. 
Sök först hans rike och hans rättfärdighet, så skall ni få allt det andra också. 
Gör er därför inga bekymmer för morgondagen. Den får själv bära sina bekymmer. Var dag har nog av sin egen plåga. 

Ett är nödvändigt 

Oftast har våra sinnen fyllt av oro och bekymmer. Men Jesus säger: “Gör er därför inga bekymmer för morgondagen Var dag har nog av sin egen plåga.” 

Bibelverserna i dagens evangelium införs Jesu uppmaning att titta på himlens fåglar och blommorna på marken. Jesus säger också att ingen kan förlänga sin livslängd med bekymmer. Men hur kan vi hitta bekymmerslösheten mitt i livets många bekymmer? Om man saknar mat, kläder eller boende, det är helt förståeligt att det är svårt att släppa oro. Men även om allt detta är i ordning, har vi många vardagliga bekymmer som fyller våra tankar varje dag. Och ibland får dessa bekymmer alldeles för mycket plats i våra liv.  

Ofta frågar vi oss själva: Vad ska jag göra nu? Men bekymmerslöshet som Bibeln pratar om uppmanar oss att fråga istället: Vad kan jag utelämna? Under livets blåa, bekymmerslösa ögonblick får känna oss fria som fåglarna under himlen, ch bara vila från allt som känns svårt.  

Man kan jämföra livet till en vandring. På en okänd väg vi kan inte veta vad som väntar på oss. Men kanske vi kan påverka hur vi tar emot det som vi möter; med glädje och nyfikenhet eller med oro och rädslan?  

Förra veckan gjorde vi en resa tillsammans med arbetslaget. Vi åkte till Vadstena, var finns Svenska kyrkans pilgrimscentrum. Vi fick möta några pilgrimsvandrare, delta bönestunder tillsammans och dela tankar om pilgrimsvandring. “Bekymmerslöshet” är också en av pilgrimsvandringens nyckelord. I en pilgrimsvandring ska man släppa krav och onödig last. Man behöver inte tävla mot någon, utan vila och hämta kraft från Guds goda gåvor.  

Söker man än bekymmerslösheten genom konkreta vandring eller genom inre vandring, ibland behöver man byta synvinkel. Genom en vandring kan man se saker från olika perspektiv. 

Dagens rubrik är “ett är nödvändigt”. I dagens evangelium Jesus uppmanar oss att släppa onödiga bördor. Vi ska fokusera på det som är viktigt här och nu. Då har vi också kraft att bära ansvar om våra medmänniskor. Omsorgen om andra gör våra egna liv meningsfulla och värdefulla.  

Bekymmerslöshet är tillit och sinnesro, förståelse att vi inte kan påverka till allting, men att vi kan lita på att Gud vandrar med oss även när livet är svårt.  (“Gud, ge mig sinnesro att acceptera det jag inte kan förändra, mod att förändra det jag kan, och förstånd att inse skillnaden. Amen”)