Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 18.7.2021

Samma på svenska, rulla ner...

Kirkastussunnuntai 1.vsk.

Matt. 17: 1-8

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Oletko joskus kiivennyt vuorelle tai johonkin muuhun korkeaan paikkaan? Matkan varrella tulee ehkä useampaan kertaan mietittyä, mihin nyt tulikaan lähdettyä. Mutta lopulta väsyneenä ja hikisenä perille päästyä silmien edessä voikin avautua aivan henkeäsalpaava maisema. Tuttukin ympäristö voi näyttäytyä eri tavalla uudesta näkökulmasta. 

Päivän evankeliumissa voi nähdä yhtymäkohtia myös moniin muihin Raamatun kohtiin. Vaikka katkelma löytyy uudesta testamentista, kertomuksessa esiintyy myös kaksi keskeistä hahmoa Vanhan testamentin puolelta, Mooses ja Elia. Raamatussa Jumalan ilmestyminen tapahtuu usein juuri vuorella. Ei siis ole sattumaa, että myös Kristuksen kirkastuminen tapahtui vuorella. Kuulimme päivän Vanhan testamentin lukukappaleen kertomuksen siitä, kuinka Jumala ilmestyi Moosekselle Siinain vuorella. Myös tuolloin vuoren kerrotaan peittyneen pilveen, ja kerrotaan, miten Mooseksen kasvot sädehtivät hänen tullessaan alas vuorelta.

Jeesuksen elämässä tuli näkyväksi Vanhan testamentin profeettojen lupauksien täyttyminen. Pilvi esiintyy myös muissa Raamatun kohdissa läsnäolon symbolina, ja säteilevät kasvot tai vaatteet viittaavat Raamatussa Jumalaan tai enkeleihin. Häikäisevä kirkkaus viittaa myös siihen, että emme voi tämän elämän aikana katsoa Jumalaa kasvoista kasvoihin, tai täysin ymmärtää Hänen olemustaan.

Tämä hetki kirkastusvuorella oli yksi Jeesuksen elämän käännekohtia. Jeesuksen olomuoto muuttui, hän paljasti jotakin jumalallisesta olemuksestaan. Se oli opetuslapsille todistus siitä, että Jeesus todella on Jumalan poika. Se oli hetki, jolloin he saattoivat aistia Jumalan läsnäolon aivan erityisellä tavalla. Tapahtuma on ollut merkittävä, sillä kertomus löytyy kaikista synoptisista evankeliumeista. 

Pilvestä kuului ääni: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” He kuulivat vuorella Jumalan äänen. Samat sanat, jotka kuuluivat taivaasta, kun Jeesus sai kasteeseen ja Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen muodossa hänen ylleen. Kasteessa meidätkin on kutsuttu Jeesuksen opetuslapsiksi. Jumala haluaa sanoa samoin meille jokaiselle, ”Sinä olet minulle rakas”.

Kokemus kirkastusvuorella oli opetuslapsille myös hyvin tunteellinen. He saivat tuntea Jumalan läsnäolon erityisen vahvasti. Pietari jopa sanoi; Herra, on hyvä että me olemme täällä. Hän ei olisi edes halunnut lähteä pois, vaan ehdotti, että rakentaisi kolme majaa, niin että he kaikki voisivat vielä jäädä. Mutta päivän evankeliumi muistuttaa meitä opetuslasten tehtävästä. Me saamme ottaa vastaan rakkautta Jumalalta, ja meidän tehtävämme on viedä sitä myös eteenpäin. 

Emme voi etukäteen tietää, minne meitä milloinkin johdatetaan, alas laaksoon, kaupungista kaupunkiin vai ylös vuorelle. Saamme kulkea rohkeasti eteenpäin, Jumalan läsnäoloon luottaen. Matkan varrella saatamme kaatua ja kompuroida, mutta niin kuin Jeesus sanoi opetuslapsilleen; “Nouskaa, älkää pelätkö”. Kaste- ja lähetyskäskyn sanoma on siinä, että Jumala on luvannut olla kanssamme kaikki päivät, maailman loppuun asti.

Matteusevangeliet kapitel 17, vers 1-8

Sex dagar senare tog Jesus med sig Petrus, Jakob och hans bror Johannes och gick med dem upp på ett högt berg, där de var ensamma.

Där förvandlades han inför dem: hans ansikte lyste som solen, och hans kläder blev vita som ljuset.

Och de såg Mose och Elia stå och samtala med honom.

Då sade Petrus till Jesus: ”Herre, det är bra att vi är med. Om du vill skall jag göra tre hyddor här, en för dig, en för Mose och en för Elia.”

Medan han ännu talade sänkte sig ett lysande moln över dem, och ur molnet kom en röst som sade: ”Detta är min älskade son, han är min utvalde. Lyssna till honom.”

När lärjungarna hörde detta kastade de sig ner med ansiktet mot marken och greps av stor skräck.

Jesus gick fram och rörde vid dem och sade: ”Stig upp och var inte rädda.”

De lyfte blicken, och då såg de ingen utom Jesus.

Har du någonsin klättrat upp till berget eller till någon annan högt plats? Det är en speciellt känslan, när man äntligen kommer fram, trött och svettig, tittar ner och ser landskapet från helt ny perspektiv. Ibland måste man ta avstånd för att förstå bättre. 

I Bibeln är Guds uppenbarelse oftast knuten till berg eller höjder. Det är ingen tillfällighet att Kristi förklaring sker också på ett berg. I Bibeln berg kan också vara en symbol att se något i ett förklarat ljus, en plötslig insikt eller ett sammanhang som blir tydligt där det tidigare bara varit osammanhängande bitar.

Det som hände i förklaringsberget måste vara någonting jätteviktigt, då samma berättelsen finns i alla synoptiska evangelier. Vi kan också hitta likheter till Gamla testamentets berättelser. I dagens evangelium Jesus möter Mose och Elia. Gud uppenbarade också till Mose i moln i berget, som vi hörde i dagens Gammaltestamentlig läsning. Moln och lysande ansikte är också symboler av Guds närvaro.

Jesus hade lärt mycket till sina lärjungar, gjort många gärningar och förklarat hans mission i jorden. Innan upplevelse i berget Jesus hade pratat om vad betyder det att följa honom, men lärjungarna hade svårt att förstå. I dagens evangelium Jesus tog med Petrus, Jakob och Johannes upp till berget. Upplevelsen i förklaringsberget var ett bekräftelse till lärjungar att Jesus är Guds son. Jesus förvandlas, strålar av ljus, och plötsligt får lärjungarna se Jesus som den han var, och den han är: Gud, som ville vara människa av kärlek till oss. 

Dom hörde Guds röst som sade; ”Detta är min älskade son, han är min utvalda” hördes från himlen. Samma ord som hördes efter Jesu dop. Dessa ord omgärdar Jesu uppdrag och visar på Guds plan. 

Lärjungarna kände Guds närvaro starkare, det var väldigt känslosamt upplevelsen. Som Petrus sade; Herre, det är bra att vi är med. Dom ville inte gå, utan bygga tre hyddor till berget för att Jesus, Moses och Elia skulle stanna. Men dagens berättelsen är också ett påminnelse, att även om vi måste vila, vi måste också gå vidare i livet. Vi får ta emot Guds kärlek och ge det vidare. Arbete pågår..  

Jesus säger: Jag är världens ljus. I Guds ljus får vi vandra. Vi vet inte hur eller var vårt livet går till, byn eller stad, berg eller dahl, men vi får lita på Guds försyn i livet. Ibland vi kanske ramlar på vägen, men Jesus skulle säga till oss som han sade till sina lärjungar: “Stig upp och var inte rädda”. Och vi får lita på Guds löfte att han är med oss alla dagar till världens slut.