Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 29.8.2021
13. Kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai
1.vsk.
Lähimmäinen
Luuk. 10: 25-37
Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”
Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
Jeesus vastasi hänelle näin:
”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”
Kuka sitten on minun lähimmäiseni? Sitä pohdimme tänään yhdessä.
Näimme juuri pienen näytelmän päivän evankeliumitekstistä. Kyseessä on yksi Raamatun tunnetuimmista vertauksista. Kautta aikojen se on muistuttanut meitä siitä, miten toiseen ihmiseen tulee suhtautua.
Keskustelu lainoppineen ja Jeesuksen välillä sai alkunsa melko itsekkäästä kysymyksestä. Hän kysyi Jeesukselta; mitä minun tulee tehdä jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän? Mies tunsi kyllä lain kirjoitukset, myös rakkauden kaksoiskäskyn. Vastauksena Jeesus esitti vertauksen jonka avulla hän opetti, mitä lähimmäisen rakastaminen tarkoittaa käytännössä. Iankaikkista elämää ei voi tavoitella suorittamalla tietty määrä laupeuden tekoja, vaan kyse on todella toisen ihmisen asemaan asettumisesta.
Ei ole sattumaa, että auttajana esiintyy juurikin samarialainen. Samarialaiset olivat juutalaisten keskuudessa halveksittuja, ja heitä pidettiin vääräuskoisina. Monet juutalaiset välttelivät kulkemista Samarian kautta. Luukkaan evankeliumista edellisestä luvusta käy ilmi, että Jeesus matkustaa opetuslapsineen samaa tietä pitkin. He olivat kulkeneet erään kylän kautta, mutta samarialaiset eivät ottaneet heitä vastaan, koska he olivat matkalla Jerusalemiin. Opetuslapset olivat tästä katkeria ja halusivat Jumalan heittävän kuuman kiven mokomien samarialaisten niskaan, mutta Jeesus nuhteli heitä ankarasti näistä ajatuksista.
Lähimmäisyyttä ei määrittele status, ikä, sukupuoli, uskonto tai etinen tausta. Maailmalta kantautuvat uutiset sodista ja muista katastrofeista muistuttavat meitä siitä, että lähimmäisemme ovat ihmiset niin lähellä kuin kaukanakin. Tien reunassa makaavalta, pahoinpidellyltä ja alastomalta mieheltä oli viety kaikki. Ulkoapäin ei voinut myöskään tietää, mitä heimoa tai kansallisuutta hän edusti. Jeesus ei mainitse sitä vertauksessaan, eikä sillä ole merkitystä. Auttamaan pysähtyneelle samarialaiselle pahoinpidelty mies oli samanarvoinen ihminen. Ja kuka tahansa meistä voikin olla, tai on kenties ollutkin joskus samassa tilanteessa.
Rakkauden kaksoiskäskyn ydin on siinä, että emme voi puhua Jumalasta puhumatta samalla toisesta ihmisestä. Kun puhumme lähimmäisestä, puhumme samalla aina myös Jumalasta. Se, miten toiseen ihmiseen suhtaudumme, on Jeesuksen opetuksen mukaan hengellinen asia, joka kuuluu oleellisesti omaan Jumala-suhteeseemme. Sellainen Jumala-usko, joka ohittaa ihmisen, ei ole kristillistä. Mitä meidän sitten tulisi ottaa opiksi laupiaalta samarialaiselta? Jeesus antaa meille yksinkertaisen ja selkeän ohjeen; mene ja tee sinä samoin.
Lukasevangeliet kapitel 10, vers 23-37
Sedan vände han sig till lärjungarna och sade enbart till dem: ”Saliga de ögon som ser vad ni ser.
Jag säger er: många profeter och kungar har velat se vad ni ser, men fick inte se det, och velat höra det ni hör, men fick inte höra det.”
En laglärd som ville sätta honom på prov reste sig och sade: ”Mästare, vad skall jag göra för att vinna evigt liv?”
Jesus sade: ”Vad står det i lagen? Hur lyder orden?”
Han svarade: 'Du skall älska Herren, din Gud, av hela ditt hjärta och med hela din själ och med hela din kraft och med hela ditt förstånd, och din nästa som dig själv.'
Jesus sade: ”Det är rätt. Gör det, så får du leva.”
För att visa att han var rättfärdig sade mannen till Jesus: ”Och vem är min nästa?”
På den frågan svarade Jesus: ”En man var på väg från Jerusalem ner till Jeriko och blev överfallen av rövare. De slet av honom kläderna och misshandlade honom, och sedan försvann de och lät honom ligga där halvdöd.
En präst råkade komma samma väg, och när han såg mannen vek han åt sidan och gick förbi.
På samma sätt med en levit som kom till platsen; när han såg honom vek han åt sidan och gick förbi.
Men en samarier som var på resa kom och fick se honom ligga där, och han fylldes av medlidande.
Han gick fram och hällde olja och vin på såren och förband dem. Sedan lyfte han upp honom på sin åsna, förde honom till ett värdshus och skötte om honom.
Nästa dag tog han fram två denarer och gav åt värden och sade: ’Sköt om honom, och kostar det mer skall jag betala dig på återvägen.’
Vilken av dessa tre tycker du var den överfallne mannens nästa?”
Han svarade: ”Den som visade honom barmhärtighet.” Då sade Jesus: ”Gå du och gör som han!”
Vem är min nästa? Det kan vi fundera tillsammans idag.
Vi såg en liten bibeldrama från dagens evangelietext. Det är en av mest känd och älskad liknelse. Det påminner oss, hur borde vi möta våra medmänniskor.
Samtal mellan Jesus och laglärd börjar med ganska självisk fråga; ”Mästare, vad skall jag göra för att vinna evigt liv?” Mannen kände lagen och skrifter, samt dubbla kärleksbudet. Som svar till hans fråga, berättar Jesus en liknelse. Han visade vad betyder det i verkligheten att vara en medmänniska. Man ska inte vinna evigt liv och tjäna Gud genom att titta förbi medmänniskan.
Det är ingen slump att han som hjälpte den misshandlade mannen var just samarier. De flesta judarna hatade samarierna, och tyckte de var otrogna. Vägen mellan Jerusalem och Jeriko var kanske den kortaste men inte den tryggaste, och det var många judarna som vägrade att ta den vägen. Från föregående kapitel i Lukasevangeliet vi kan läsa, att Jesus och sina lärjungar gick på samma väg. De gick in i en by, men de ville inte ta emot Jesus. Lärjungarna blev arg och frågade; Herre, skall vi kalla ner eld från himlen som förgör dem?« Men Jesus tillrättavisade dem för sådana tankar.
Ålder, kön, status, religion eller nationalitet definierar inte medmänskligheten. Mannen som låg naken och misshandlat på vägen hade ingenting kvar. Jesus berättar inte mer om mannen eller varifrån kommer han från, men det var inte ens viktigt. För samarier han var likvärdig medmänniska. Den misshandlade mannen var som var och en av oss. Vi alla behöver eller har behövt hjälp någon gång i livet.
Dubbla kärleksbudet betyder, att man inte kan skilja kärleken till Gud från kärleken till
Kommentit
Lähetä kommentti