Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 1.8.2021

1.Moos.1:24-2:3

Jumala sanoi: »Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.» Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.» Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.» Jumala sanoi vielä: »Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.» Niin tapahtui. 

Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä. Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. 

Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.

Matt. 25:14–30

Jeesus sanoi:

    ”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

    Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

    Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!

    Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’

    Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. - Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”

Päivän Vanhan testamentin lukukappaleessa kuulimme, miten Jumala loi maailman, kaikki kasvit, eläimet ja lopulta ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala näki miten kaikki oli hyvää, ja seuraavana päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. 

Ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella luomakuntaa, ei riistää sitä. Päivän Raamatun tekstien äärellä voimmekin kysyä itseltämme, miten olemme onnistuneet tässä tehtävässä? Miten käytämme Jumalan antamia lahjoja yhteiseksi hyväksi? Sunnuntain teemana kirkkovuodessa on “hyvät taloudenhoitajat”. 

Ihmisen tehtävää luomakunnassa voi luonnehtia taloudenhoitajan tehtäväksi. Luomakunta on tuo omaisuus jonka vertauksen isäntä uskoi palvelijoidensa haltuun. Taloudenhoitajan tehtävä on pitkäaikainen. Viisas taloudenhoitaja ajattelee aina askeleen pidemmälle ja hoitaa omaisuutta niin, että se tuottaa runsasta hedelmää pitkällä aikavälillä. 

Tänä kesänä olemme saaneet lukea uutisia ympäri maailmaa tulvista, metsäpaloista ja äärimmäisestä helteestä. Torstaina puolestaan tuli vastaan maailman ylikulutuspäivä. Se tarkoittaa sitä, että laskennallisesti maailman uusiutuvat luonnonvarat on kulutettu loppuun tämän vuoden osalta. Ja jos kaikki eläisivät niin kuin me Pohjoismaissa, ylikulutuspäivä olisi koittanut jo huhtikuussa. Olemme jo pitkään eläneet velaksi. Nämä ovat kaikki merkkejä etenevästä ilmastonmuutoksesta. Kuten piispainkokouksen julkaisussa vuodelta 2019 todetaan, maailmamme tasapainoilee uhan ja toivon välissä. 

Ilmastonmuutos, sään ääri-ilmiöt vaikuttavat elämäämme jo nyt. Meillä on tuhannen taalan paikka tehdä asialle jotakin, jotta myös tulevilla sukupolvilla voisi olla hyvän elämän edellytykset. Vielä ei ole liian myöhäistä, mutta nyt on jo kiire. 

Joskus voi olla vaikeaa motivoida itseään muutokseen tai toimintaan jonka vaikutukset eivät näy heti. Pohjimmiltaan me ihmiset olemme melko kärsimättömiä ja lyhytjänteisiä. On usein helpompi syyttää poliitikkoja, toisia maita, yrityksiä jne. ja vähätellä omien valintojemme vaikutuksia. Ilmastonmuutos aiheuttaa meissä myös monia tunteita, pelkoa, vihaa, huolta ja ahdistusta. Totuus on monilta osin niin epämiellyttävä, että olisi vain paljon helpompaa unohtaa ja kieltää kaikki. 

Mutta miten tästä eteenpäin? Mistä voimme ammentaa uskoa tulevaisuuteen, ja mikä on kirkon tehtävä tämän kaiken keskellä? Olemme tehneet syntiä toinen toisiamme ja luomakuntaa vastaan, mutta meillä on myös armo. Meillä on uhka, mutta meillä on myös toivo. Tarvitsemme tuota toivoa voidaksemme rakentaa tulevaisuutta. Pienilläkin arkisilla valinnoilla jokainen meistä voi vaikuttaa, kukin kykyjensä, lahjojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Kuten nuo vertauksen taloudenhoitajat, jokaiselle meille on uskottu oma tehtävä. Kukaan ei voi yksin muuttaa koko maailmaa, mutta yhdessä voimme saavuttaa paljon. Kirkko on Kristuksen ruumis jossa on monta jäsentä. Jumalan valtakunnassa tarvitaan meidän kaikkien lahjoja.

Kun taistelemme maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan, meidän täytyy ottaa huomioon myös luomakuntamme. Ilmastonmuutoksessa on mitä suurimmassa määrin kyse globaalista oikeudenmukaisuudesta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivät eniten juuri ne ihmiset, jotka ovat sitä vähiten aiheuttaneet. Meidän täytyy haastaa myös omat arvomme ja tottumuksemme. On myös asioita, joista meidän täytyy luopua, jotta voimme saada aikaan enemmän yhteistä hyvää. Luopuminen ei ole koskaan helppoa, mutta me ihmiset olemme varsin luovia ja mielikuvituksellisia olentoja. Meillä on kyky ratkaista suuriakin ongelmia, meillä on lupa ajatella ja unelmoida, ja niitä unelmia tarvitaan! Vain taivas on rajana.  

Toivoon kätkeytyy suuri voima joka ajaa meitä muutokseen ja toimintaan. Toivo vapauttaa meidät tekoihin ja rakentaa sen varaan mikä vielä on mahdollista. Kirkon tehtävä on viedä toivon sanomaa eteenpäin, ja kristillisen toivon suurin voima on usko siihen, että elämä voittaa aina kuoleman. 

»Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja,
kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.»

”Jorden skall frambringa olika arter av levande varelser:
boskap, kräldjur och vilda djur av olika arter.”

Första Moseboken kap 1 vers 24 - kap 2 , vers 3

Gud sade: ”Jorden skall frambringa olika arter av levande varelser: boskap, kräldjur och vilda djur av olika arter.” Och det blev så.

Gud gjorde de olika arterna av vilda djur, boskap och markens kräldjur. Och Gud såg att det var gott.

Gud sade: ”Vi skall göra människor som är vår avbild, lika oss. De skall härska över havets fiskar, himlens fåglar, boskapen, alla vilda djur och alla kräldjur som finns på jorden.”

Gud skapade människan till sin avbild, till Guds avbild skapade han henne. Som man och kvinna skapade han dem.

Gud välsignade dem och sade till dem: ”Var fruktsamma och föröka er, uppfyll jorden och lägg den under er. Härska över havets fiskar och himlens fåglar och över alla djur som myllrar på jorden.”

Gud sade: ”Jag ger er alla fröbärande örter på hela jorden och alla träd med frö i sin frukt; detta skall ni ha att äta.

Åt markens djur, åt himlens fåglar och åt dem som krälar på jorden, allt som har liv i sig, ger jag alla gröna örter att äta.” Och det blev så.

Gud såg att allt som han hade gjort var mycket gott. Det blev kväll och det blev morgon. Det var den sjätte dagen.

Så fullbordades himlen och jorden och allt vad där finns. Den sjunde dagen hade Gud fullbordat sitt verk, och han vilade på den sjunde dagen efter allt han hade gjort. Gud välsignade den sjunde dagen och gjorde den till en helig dag, ty på den dagen vilade Gud sedan han utfört sitt skapelseverk.

 

Matteusevangeliet kapitel 25, vers 14-30

Det blir nämligen som när en man skulle resa bort och kallade till sig sina tjänare och lät dem ta hand om hans egendom.

Den ene gav han fem talenter, den andre två, den tredje en, åt var och en efter hans förmåga. Sedan reste han därifrån.

Den som hade fått fem talenter gav sig genast i väg och gjorde affärer med dem så att han tjänade fem till.

Den som hade fått två talenter tjänade på samma sätt två till.

Men den som hade fått en talent gick och grävde en grop och gömde sin herres pengar.

Efter lång tid kom tjänarnas herre tillbaka och krävde redovisning av dem.

Den som hade fått fem talenter kom och lämnade fram fem till och sade: ’Herre, du gav mig fem talenter. Här är fem till som jag har tjänat.’

Hans herre sade: ’Bra, du är en god och trogen tjänare. Du har varit trogen i det lilla, jag skall anförtro dig mycket. Gå in till glädjen hos din herre.’

Den som hade fått två talenter kom fram och sade: ’Herre, du gav mig två talenter. Här är två till som jag har tjänat.’

Hans herre sade: ’Bra, du är en god och trogen tjänare. Du har varit trogen i det lilla, jag skall anförtro dig mycket. Gå in till glädjen hos din herre.’

Den som hade fått en enda talent steg också fram. ’Herre’, sade han, ’jag visste att du är en hård man, som skördar där du inte har sått och samlar in där du inte har strött ut.

Jag var rädd och gick och gömde din talent i jorden. Här har du vad som är ditt.’

Hans herre svarade honom: ’Du är en slö och dålig tjänare, du visste att jag skördar där jag inte har sått och samlar in där jag inte har strött ut.

Då skulle du ha lämnat mina pengar till banken, så att jag hade kunnat få igen dem med ränta när jag kom.

Ta nu ifrån honom talenten och ge den åt mannen med de tio talenterna.

Var och en som har, han skall få, och det i överflöd, men den som inte har, från honom skall tas också det han har.

Kasta ut den oduglige tjänaren i mörkret där ute.’ Där skall man gråta och skära tänder.

 

Goda förvaltare

I dagens gammaltestamentliga läsning vi hörde hur Gud skapade världen, och hur allt var gott. Gud sade: ”Vi skall göra människor som är vår avbild, lika oss. De skall härska över havets fiskar, himlens fåglar, boskapen, alla vilda djur och alla kräldjur som finns på jorden.” Vi människor är en del av skapelsen, men som Guds avbild vi är också Guds medarbetare i världen. 

“Utifrån skapelseberättelsen kan människans roll beskrivas som förvaltarskap. Allt som Gud har skapat är gott, och det får inte förvanskas eller förstöras.” (Ett Biskopsbrev om klimatet 2019) Inför dagens Bibeltexter vi kan fråga oss själva; hur har vi lyckats i detta uppdrag? Hur använder vi Guds goda gåvor rättvis? Söndagens tema i kyrkoåret är goda förvaltare. 

Som förvaltare har vi ett uppdrag på lång sikt. Vi kan ha långtgående fullmakter och stort ansvar men vi får inte glömma att det som vi förvaltar inte är i våran egendom. Det kommer en dag då resultatet av förvaltarskapet ska redovisas. Vi har ett viktigt och ansvarsfullt uppdrag att ta hand om skapelsen. 

Och det hur vi tar hand om skapelsen, påverkar till oss redan i den här livet. Denna sommar vi har läst från nyheter om extremväder i olika delar av världen. Flod, skogsbrand och extrem värme.. På torsdag var världens “overshoot day”, som betyder att årets ranson av förnybara resurser har förbrukats. Och om hela världen levde som Sverige (eller andra Nordiska länder), skulle den dagen infallat redan i april. Dom är alla signaler om klimatförändring, signaler om hur vi människor har förvaltat skapelsen. 

Många förändringar händer långsamt. Historia har visat att vi människor tänker oftast jätte kortsiktig och att vi har faktisk ganska dålig tålamod. Därför kan det vara svårt att motivera sig själv att göra någonting, om vi kan inte se resultaten. Det är också lättare att skylla på andra länder, samhälle, politikerna, och företagen, men vi får inte glömma vårt eget ansvar. Vi har också många känslor inför klimatförändringen, och vi reagerar på olika sätt. Skuld, oro, ångest och, ilska. Sanningen känns otrevlig och det kan kännas lättare att bara förneka allt.

Men om vi varje år förbrukar mer resurser som vi har i världen, vad är kvar för kommande generationer, till våra barn och barnbarn? För att gå vidare vi behöver hopp och framtidstro. Även små saker som vi väljer att göra annorlunda i våran vardag påverkas, vad äter vi, vad köper vi osv..

Men vad är kyrkans roll i allt detta? Världen befinner mellan hot och hopp. Det är inte för sent, men det börjar att vara sista stunder att göra någonting åt det. Hur kan vi som kyrka, som kristna, bidra hopp och tröst i världen? Vi har alla syndat mot Gud, och mot skapelsen. Men vi har också nåd, och vi har hopp. 

När vi arbetar mot orättvisan i världen, vi måste ha också ett skapelseorienterat synsätt. Klimatförändringen är i grunden en fråga om global rättvisa, då de som drabbas mest av klimatförändring är de som har bidragit minst att skapa det. Det krävs att vi utmanar våra beteende och värderingar, och även ge upp vissa förmåner att bidra mer bättre liv till fler. Så att vi alla skulle få den bröd vi behöver, som Jesus har lärt oss. Kyrkan är kristi kropp. Vi alla har våran uppgift, stor eller små, det lika viktigt. Det är ingen som kan göra allt ensam, men det är mycket vi kan göra tillsammans. Människor är också kreativa, vi har förmåga att tänka stort och det behövs!

Hoppet är en av de starkaste krafter som finns för förändring. Hoppet befriar oss till handling och bygger på vad  som ännu är möjligt. Som kyrka vi kan sprida hoppet vidare. I kristen tro vi har hoppet, att livet är starkare än döden.