Ylösalaisin - hartauskirjoitus Uusi Rovaniemi lehdessä 28.3.2018

Ylösalaisin

Kävin viime viikolla Rovakadulla sijaitsevassa Varjo-Galleriassa. Siellä näyttelytilaan oli rakennettu camera obscura. Sisälle tultiin kirkkaasta auringonpaisteesta pilkkopimeään. Muutama minuutti piti tuijottaa pimeyttä, ennen kuin silmä tottui hämärään ja alkoi pikkuhiljaa hahmottaa seinälle piirtyvää maisemaa. Ensin vain himmeää valoa, ja lopulta yksityiskohdat erottuivat tarkasti. Ohi ajava liikenne huristeli nyt gallerian seinällä, mutta ylösalaisin, ja ohikulkijat kävelivät pitkin kattoa.

Tuossa kokemuksessa oli jotakin hyvin vertauskuvallista. Joskus asioihin täytyy ottaa etäisyyttä, tarkastella niitä uudesta näkökulmasta niin että ne lopulta kirkastuvat. Jotkut asiat vaativat aikaa, hiljaisuutta ja valmistautumista. Erityisesti suuret ja merkittävät asiat. Palmusunnuntain jälkeen laskeuduimme hiljaiseen viikkoon. Pääsiäisen odotus tiivistyy viimeisten päivien dramaattisiin tapahtumiin ja lopulta täydelliseen hiljaisuuteen ja pimeyteen.

 Jumalan valtakunnan todellisuus on toisenlainen kuin meidän todellisuutemme. Suuren on tultava pieneksi, viimeisen ensimmäiseksi, vahvan heikoksi. Pääsiäisen sanoma on nurinkurinen; kuolema ei olekaan kaiken loppu vaan alku. Myös pääsiäisaamuna haudalle saapuvat naiset joutuvat katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Hauta oli tyhjä, mahdottomasta oli tullut mahdollista.

Joskus elämä tuntuu olevan umpikujassa, kunnes uskallamme kurkistaa totuttujen raamien ulkopuolelle. Pimeässä galleriassa istuessani, saatoin ehkä aistia jotakin siitä tunteesta, jonka vallassa Jeesuksen läheiset olivat mestarinsa kuoleman jälkeen. Ympärillä vallitsi täydellinen pimeys, ennen kuin totuus lopulta valkeni ja koko maailma kääntyi ylösalaisin.