Saarna Palmusunnuntaina 25.3.2918 Korkalovaaran kappelissa

Matt. 21: 12-17 (18-22)

Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”

    Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.     (Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui.     Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.”)

Moni muistaa palmusunnuntain tapahtumat siitä, miten Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Kolmannen vuosikerran teksti kuitenkin kertoo tapahtumista kaupunkiin saapumisen jälkeen. Rahanvaihtajien pöytien kaataminen onkin mielestäni yksi vaikuttavimpia kohtia evankeliumeissa. Päivän evankeliumissa on mukana sekä tunnetta, että toimintaa.

Usein Jeesus opetti, ja onnistui puhumalla selvittämään myös vaikeita tilanteita. Nyt Jeesus kuitenkin näkee tarpeelliseksi jo ryhtyä konkreettisiin toimiin. Hän saapuu temppeliin ja kaataa rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien jakkarat, ja ajoi sieltä ulos sekä myyjät että ostajat.

”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone, mutta te teette siitä rosvojen luolan”. Sanoi Jeesus. Mihin Jeesus erityisesti halusi tällä toiminnallaan puuttua, hengellisyyden kaupallistamiseen? Oliko olennainen, itse Jumala, unohtunut temppelikultin alle? Jeesuksen toiminnasta huokuu viha ja turhautuminen. Mitä temppeli, Jumalan huone, kirkko merkitsee meille tänään?

Kuluneen vuoden aikana on käyty paljon keskustelua kirkon ja yhteiskunnan suhteesta. Tämän sunnuntain evankeliumi on niitä kohtia, joissa tulee esiin myös Jeesuksen suhtautuminen vallanpitäjiä kohtaan. Temppelissä pöytiä kaatava, väkeä ulosajava ja viikunapuun kiroava Jeesus on jotakin muuta kuin kiiltokuvamainen, kultakutrinen ja lempeästi hymyilevä Jeesus-hahmo.

Jeesuksen agenda ei toki ollut maallisen vallankumouksen tekeminen, mutta on tärkeää muistaa myös hänen yhteiskunnallinen radikaali toimintansa. Jeesus uskalsi haastaa vallanpitäjät silloin, kun he toimivat inhimillisyyden vastaisesti. Luterilaisilla on ollut vahva historiallinen taipumus myötäillä hallitsijoita. Tästä on ollut seurauksena sekä rakentavaa kuuliaisuutta että tuomittavaa passiivisuutta. Jeesuksen toiminta palauttaa mieleen sen, että myös meidän tulisi uskaltaa puuttua vääryyksiin silloin kun se on tarpeen, ja asettua jopa auktoriteetteja vastaan. Joissain asioissa kirkko on rohkaistunutkin puhumaan, ja edustanut inhimillistä toimintatapaa esim. kohdatessaan maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita. Silti on vielä paljon sellaista, missä kirkon pitäisi olla rohkeampi ja edistyksellisempi.

Jeesuksessa oli palavaa voimaa. Hän vain yleensä käytti sitä parantamiseen, kuten tämänkin tekstin kertomuksessa kohta pöytien kaatamisen jälkeen. Sokeat ja rammat uskalsivat lähestyä Jeesusta myös hänen kiukunpuuskansa jälkeen. Jeesus kohtasi evankeliumeissa yhteiskunnasta syrjäytettyjä ihmisiä. Hän piti heitä saman arvoisina. Nämä ihmiset olivat aitoja, eivätkä yrittäneet esittää itseään parempia tai viisaampia, vaan he kääntyivät Jeesuksen puoleen vilpittömin mielin.

Päivän evankeliumi haastaa tarkastelemaan Jeesuksen tunne-elämää, ja sitä kautta hänen inhimillisyytensä ja jumaluutensa suhdetta. Ihmisyyteen kuuluu tunteiden skaala, ja jos Jeesus oli tosi ihminen, hänen oli siitä osallinen. Tunteisiin kuuluu myös voimakkaita, negatiivisena pidettyjä tunteita, kuten vihaa. Eri aikoina on määritelty erilaisia tunteita syntisiksi ja sitä kautta usein ajauduttu kieltämään ne Jeesukselta, jotta voitaisiin korostaa Jeesuksen puhtoista jumalallisuutta. Tunteista puhuminen on tärkeää, koska se vaikuttaa samalla siihen kuvaan, minkälainen käyttäytyminen on sopivaa kristitylle ihmiselle. Myös vaikeat ja vahvat tunteet voivat olla voimavara, jos niitä pystyy käsittelemään ja kanavoimaan oikealla tavalla.

Totuus tulee lasten suusta. Näin kuuluu vanha viisaus. Markuksen evankeliumin luvussa 10, eli tutummin lasten evankeliumiksi kutsutuissa jakeissa Jeesus asettaa meille lapset esikuvaksi. Niin myös tässä, kun Jeesus viittaa profetiaan. Lapset näkivät sellaista, mitä muut eivät näe. Heille se oli totta. He ymmärsivät sen, mitä kansan vanhimmat ja viisaimmat eivät nähneet. Ehkä lasten asettaminen esikuvaksi voi liittyä myös siihen, miten käsittelemme tunteitamme. Lapset eivät peittele tunteitaan niin kuin aikuiset. Juuri lapsissa näemme myös juuri sitä vilpitöntä aitoutta, jota Jeesus arvosti.

Jumalan valtakunnan todellisuudessa totutut asiat käännetään toisin päin. Kunnian kuningas alennetaan. Suuren on tultava pieneksi, viimeisen ensimmäiseksi. Taivasten valtakunta on lasten kaltainen.