Saarna sateenkaarihartaudessa 4.3.2018

Joh. 8: 46-59

Jeesus sanoi:
    ”Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”
    Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Jeesus vastasi: ”Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.”
    Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?”
    Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.”
    Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi - minä olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä.

Tämä Arctic pride- viikon huipentuma, sateenkaarihartaus alkaa jo muodostua mukavalla tavalla perinteeksi. Kirkkovuodessa tämä tapahtuma asettuu kuitenkin syviin paastonajan vesiin. Silloin ei tule vastaan juurikaan iloista ylistystä luomakunnan kauneudesta, tai ihanan tuttuja ja rakkaita vertauksia tai muita kertomuksia. Paastonajan Raamatuntekstit haastavat sekä kuulijaa että saarnaajaa. Tämän 3. Paastonajan sunnuntain aiheena on: Jeesus pahan vallan voittaja.

Tämän päivän evankeliumi kuvaa kiistelyä Jeesuksen ja Juutalaisten kirjanoppineiden välillä. Vastakkainasettelua rakennetaan ja syytöksiä ja tuomioita ladellaan. Jeesuksen käytöksen perusteella hänen oletetaan olevan samarialainen, ja syytetään että hän on syntinen, ja että hänessä asuu paha henki. Jeesus halutaan tehdä naurunalaiseksi, ja häntä pidetään isottelijana. Juutalaiset kysyvät häneltä: Mikä sinä luulet olevasi? Nämä kirjanoppineet eivät tunteneet Jeesuksen todellista luonnetta. Katkelma on osa Johanneksen evankeliumin pidempää kokonaisuutta, jossa Jeesus puhuu omasta tehtävästään, ja paljastaa Jumalallisen luonteensa, mutta hänen puheitaan ei ymmärretty tai haluttu ottaa vastaan.

Kuten tiedämme, Jeesus ei ollut kotoisin Samariasta, vaan Galilean seudulta, mutta ei viitsinyt korjata näiden miesten oletuksia. Samarialaiset olivat kansaa, joita pidettiin epäpuhtaana ja syntisenä kansana. Hurskaina itseään pitävät juutalaiset eivät yleensä olleet samarialaisten kanssa missään tekemisissä vaan kiersivät koko alueen kaukaa. Jeesus onnistui puheillaan ja opetuksillaan kuohuttamaan usein kansan viisaita. Kertomus laupiaasta samarialaisesta, ja kohtaamisesta samarialaisen naisen kanssa kaivolla, on kirjattu muistiin, koska sellaista pidettiin täysin ennenkuulumattomana.

Mutta kuulostavatko nämä Jeesukseen kohdistuneet syytökset tutuilta? Minkälaisissa yhteyksissä on näihin syytöksiin törmännyt tai milloin on saanut itsensä kiinni jakelemasta vastaavia syytöksiä? Mitkä asiat voivat olla tällaisten syytösten pohjalla? Ehkä vierauden pelko, provosoituminen ja leimaamisen tarve. Kuinka usein liian helposti teemmekään erilaisia oletuksia. Moniin ihmisryhmiin kohdistui suuria ennakkoluuloja, kuten tässä tapauksessa samarialaisiin. Tämän päivän ”samarialaisia” voi olla monia.

Samanlaiseen leimaamiseen ja ennakkoluuloihin voi tämän päivän Suomessa törmätä esim. maahanmuuttajien kohdalla, tai yhä edelleen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla. Liian helposti kokonaista ihmisryhmää leimaa yksi ominaisuus, etninen tausta, kuuluminen johonkin vähemmistöön, uskontoon tai poliittiseen ideologiaan. Silloin on vaarana, että emme osaa nähdä ihmisiä yksilöinä. Myös silloin, jos emme todella tunne toista ihmistä, on paljon helpompaa syyttää ja lyödä leima otsaan. Voi olla helpompaa syyttää toista valehtelijaksi kuin päivittää omaa näkemystään tai edes keskustella asiasta.

Epäily ja syyttely kylvävät riitaa ja vihaa – se näkyy sekä evankeliumissa että nykyään. Ihminen ei opi helposti. Mutta miten luottamusta voisi edistää ilman, että lankeaa sinisilmäisyyteen ja miten sovintoon voisi päästä lakaisematta kuitenkaan ristiriitoja maton alle. Miten siis toimia – Jeesuksen esimerkin mukaan – pahan vallan voittajana? On myös paljon sellaista mistä voimme olla kiitollisia, paljon sellaista, mitä olemme saaneet aikaan yhdessä. Monia hyviä asioita, joita ei voi pitää myöskään itsestään selvyyksinä. Monien äitien asema helpottuu uuden äitiyslain myötä. Tänään kirkossamme juhlimme myös sitä että minäkin voin tänään puhua teille tässä roolissa, kun ensimmäiset naispapit vihittiin 30-vuotta sitten, ja monia muita asioita. Voit miettiä mielessäsi mistä sinä olet tänään erityisen kiitollinen.

Jeesus tuli maailmojen väliin ja aikojen väliin. Hän oli maailmojen väli, raja, jota kaikki eivät olleet valmiita ylittämään. Jeesus oli raja myös kahden maailman välisessä kamppailussa. Jumalan tahto on se Hyvä, jota Jeesus julisti. Kun huomaa, että omilla sanavalinnoillaan voi vaikuttaa omaan ja läheisten hyvinvointiin. Kun huomaa, että jatkuva viha ja katkeruus vahingoittavat eniten itseä, alkaa nähdä asioita anteeksiantamuksen ja lähimmäisenrakkauden valossa. Kautta historian kirkko on tavoitellut näkyvää ykseyttä. Ykseys ei kuitenkaan voi syntyä keinotekoisesti. Seurakunta on Kristuksen ruumis jossa on monta jäsentä. Tärkeämpää on rakentaa siltoja ja lähimmäisenrakkautta erilaisten ihmisten välille.

Silloin, jos yritämme itse toimia sillanrakentajina, häivytämme raja-aitoja, joita näiden kahden maailman välissä sydämissämme on ja teemme tilaa Jumalan valtakunnalle keskuudessamme. Silloin mustavalkoinen maailma voi hehkua kaikissa sateenkaaren väreissä. Siinä valtakunnassa ei erotella sukupuolen, suuntautumisen, uskonnon tai maailmakatsomuksen, ei terveyden eikä sairauden, ei ihonvärin tai aseman vuoksi. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja Jumala sanoi myös itsestään; ”minä olen se, joka olen”. Jumalan maailmassa pätee rakkauden laki. Siellä pääsemme pahasta.

Rukous:

Jumala, sinä loit ihmisen kuvaksesi. Kiitämme sinua tänään monimuotoisuudesta, jota olet luomistyössäsi osoittanut. Kiitämme eri sukupuolista, seksuaalisuudesta, kansallisuuksista, vakaumuksista, kaiken ikäisistä ja näköisistä ihmisistä.

Muistamme kaikkia ihmisryhmiä, joita on erilaisuuden vuoksi vainottu, kiusattu tai syrjitty.

Varjele meitä, ettemme salaa tai avoimesti halveksisi ketään Sinun luotuasi. Anna rakkautesi koskettaa, niin että vapaudumme ylpeydestä ja ennakkoluuloista keskinäiseen kunnioitukseen.

Lahjoita kaikille ihmisille yhtäläinen oikeus tavoitella onnea.

Aamen