Saarna Tapaninpäivänä 26.12.2017

Toinen lukukappale

Ap. t. 6: 8, 11-15, 7: 51-60 (1. vuosikerta)

Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa.
    Silloin Stefanoksen vastustajat värväsivät joitakin miehiä sanomaan: ”Olemme kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta.” He yllyttivät kansaa, kansan vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stefanokseen ja veivät hänet Suuren neuvoston eteen. Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: ”Tämä mies puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan. Me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, se Nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa säädökset, jotka Mooses on meille antanut.” Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanokseen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot.
    Stefanos puhui: ”Te niskuroijat, ympärileikatut mutta sydämeltänne ja korviltanne pakanat! Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä - niin kuin isänne, niin myös te! Onko yhtäkään profeettaa, jota teidän isänne eivät olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet! Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet.”
    Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!”
    Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: ”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!” Sen sanottuaan hän nukkui pois.

Evankeliumi

Matt. 23: 34-39

Jeesus sanoi lainopettajille ja fariseuksille:
    ”Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!
    Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”

Saarna:

Joulun liturginen väri on valkoinen siksi, että valkea väri kuuluu Jeesukselle Kristukselle, maailman valolle. Kaikkien Kristus-juhlien väri on tuo kiitollisuuden, ylistyksen, viattomuuden ja puhtauden väri. Tänään toisena joulupäivänä liturginen väri kuitenkin on punainen. Punainen väri on meille tuttu joulun väri, jonka näemme kodeissamme ja nykyajan joulupukin nutussa.

Tämän päivän epistola kertoo kristittyjen ensimmäisestä Marttyyrista, Stefanoksesta, joka on suomalaisittain käännetty Tapaniksi. Marttyyri nimitys tulee kreikankielisestä sanasta ”martyrein”, eli todistaa. Siksi Tapaninpäivän toinen otsikko onkin ”Kristuksen todistajat”. Kaikkia väkivaltaisesti kuolleita ei siis kutsuta marttyyreiksi.

Äkkiseltään tuntuu, että tämän päivän tekstit jotka puhuvat kiduttamisesta, kivittämisestä, raivosta ja hampaiden kiristelystä, viattomien veren vuodattamisesta ja vääristä todistajista, ovat kaukana jouluaaton ja päivän seesteisestä seimikuvaelmasta. Mutta toisaalta Tapaninpäivä on raadollinen muistutus siitä, miksi ylipäätään tarvitsemme maailmaan vapahtajaa, rauhan ruhtinasta. Tämän päivän joulukuvaelma lienee liiankin siloteltu. Myös jouluevankeliumi on kuvaus toiseudesta ja muukalaisuudesta. Perhe ei jää talliin, vaan joutuu lähtemään pian maan pakoon.

Viattomien veren vuodattaminen ei pääty Tapaninpäivään, vaan 4.joulupäivänä vietetään viattomien lasten päivää. Silloin muistamme Herodeksen toimittamaa Egyptin lastenmurhaa. Rovaniemen kirkon risti on punainen. Punainen väri on liturgisesti ymmärrettynä Pyhän Hengen ja Kristuksesta todistamisen väri. Punainen kuuluu Helluntaihin ja myös Apostolien päivään. Se on paitsi rakkauden, tulen ja pyhän hengen, myös veren väri.

Ikuinen kysymys ilman vastausta jää ilmaan, miksi Jumala sallii kaiken tämän julmuuden? Epistolan lopussa kerrotaan, miten suuren neuvoston jäsenet tukkivat korvansa ja kävivät Stefanoksen kimppuun. Päivän rukouksessa minua puhutteli erityisesti yksi ajatus: Leppymättömyys on suuri synti: se särkee yhteyden ihmisten välillä. Stefanos vei tämän ajatuksen äärimmäisyyksiin, hän huusi avuksi Herraa, ja pyysi ettei hän vaatisi surmaajia tilille synneistään.

Miten me voisimme oppia edes pienen osan tuosta armahtavaisuudesta? Sama ajatus on tuossa mahdottomalta tuntuvassa lauseessa, jonka lausumme Isä meidän – rukouksessa; niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Päivän epistola esittää karmaisevan esimerkin siitä mitä tapahtuu, kun korvat tukitaan. Tuoreemman esimerkin voi löytää helposti nykypäivän keskustelukulttuurista, netin tai lehtien palstoilta. Synti pimentää vielä tätä maailmaa tukkien ihmisiltä silmät, korvat ja suut.

Uskontoa tai mitä tahansa muuta aatetta voidaan käyttää lyömäaseena ja vallan välineenä. Vielä tänäkin päivänä ihmiset joutuvat kärsimään ja jopa kuolemaan uskonsa tähden. Vaikka varsinaisia laajamittaisia kristittyjen vainoja ei tänä päivänä enää ole, meidän tehtävämme on myös rukoilla kristittyjen ja kaikkien muiden ihmisten puolesta tässä maailmassa. Todistaminen ei tarkoita vain oman sanoman toistamista ihmisten yläpuolelta. Vähintään puolet siitä on kuuntelemista. Kasteessa meidätkin on kutsuttu Kristuksen todistajiksi. Saamme seuraavaksi nousta tunnustamaan todistuksemme uskontunnustuksen muodossa.