Hartauskirjoitus Uusi Rovaniemi-lehdessä 3.1.2018

Uusi vuosi. Meille ihmisille on luontaista mitata määräaikoja ja hetkiä. Tätäkin juttua kirjoittaessa ehti yksi päivä valjeta ja pimentyä. Mitä muuttuu, mitä jäi käteen ja mitä edestä löytyy kun kalenterista käännetään uusi lehti?

Vanhan ja uuden vuoden välissä on vain pieni hetki, kun viisari liikahtaa ja minuutti vaihtuu. Vanha vuosi hyvästellään, ja uusi otetaan vastaan rätinällä ja paukkeella. Asiat eivät muutu hetkessä, mutta moni tekee itselleen uuden vuoden lupauksia. Vuoden alku edustaa usein uutta toivoa ja odotusta. Toivoa ja armoa jota me edelleen joka päivä tarvitsemme. Uusi vuosi voi merkitä myös ajatusta siitä, että nyt on mahdollisuus jälleen aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Tai sitten voi jatkaa siitä, mihin jäätiin. Vaikka vanha vuosi jäi taakse, moni asia on vielä kesken.

Mitä sinä olet oppinut menneestä vuodesta? Suomi 100-juhlavuoden vuoksi kulunut vuosi oli tavallista enemmän otsikoissa. Se herätteli monet pohtimaan, miltä yhteiskuntamme näyttää tänään, ja mitkä ovat meidän arvomme. Vuosi 2017 oli paitsi ilon ja juhlan, myös surun ja häpeän vuosi. Yhteiskunnassa on ollut käsillä paljon muutoksia. Niiden seurauksena myös erilaiset ääri-ilmiöt ja aatteet ovat nousseet selvemmin näkyviin.

Rajat, rakkaus, tasa-arvo ja sananvapaus ovat olleet monella kielen päällä. Uuden vuoden päivän epistolatekstissä yksi lause kiinnitti huomioni. ”Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea.” (Ilm.) Menneen vuoden aikana toisille ovet ovat konkreettisesti sulkeutuneet ja toisille avautuneet. Jätän pohdittavaksi itselleni ja teille lukijoille: miten voisimme tänä vuonna toimia niin, että avaisimme enemmän ovia kuin sulkisimme niitä?