Saarna Rovaniemen kirkossa gospel-messussa 11.10.2017

Mark. 2: 18-22

Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?” Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.”

Miksi he tekevät eri tavalla kuin nuo toiset? Tekstikatkelmasta ei käy ilmi, ketä ovat nämä kyselijät, jotka tiedustelevat Jeesukselta, miksi hänen opetuslapsensa eivät paastoa. Johanneksen ja fariseusten opetuslapset noudattivat lakia, järjestystä ja hurskaussääntöjä. Jeesuksen opetuslasten erilainen toiminta taas kyseenalaistettiin. Traditiota rikottiin. Kirkon ykseyden säilyttäminen on asia, joka on viime aikoina noussut toistuvasti esiin kirkollisessa keskustelussa. Kirkon uudistumista pelätään sen varjolla, että ykseys särkyy.

Päivän evankeliumissa vastakkain ovat myös uusi ja vanha, uudet ja vanhat leilit, uusi ja vanha kangas. Vastakkain on uusi ja vanha traditio, halu säilyttää. Kun jotakin uutta syntyy, se ei käy kivuttomasti. Myös konkreettisesti, monet äideiksi tulleet ovat antaneet ymmärtää, että synnytyskipu on jotakin sellaista, mitä ei voi verrata mihinkään muuhun kipuun. Silti lopputulos, uuden elämän ihme, on kaiken sen kivun arvoinen. Siksi lieneekin kuvaavaa, että monia muitakin muutosprosesseja on verrattu juuri synnytyskipuihin.

Tänä vuonna Suomi juhlii 100-vuoden ikää, ja muistamme Martti Lutheria, joka sai aikaan kirkkomme syntyyn vaikuttaneen reformaation. Niin maamme itsenäistyminen kuin uuden kirkkokunnankaan syntyminenkään ei ole käynyt kivutta. Uutta viiniä ei voi laskea vanhoihin leileihin, eikä kutistamattomasta kankaasta voi ommella paikkaa vanhaan viittaan. Muutos voi tapahtua joko ihmisen omassa elämässä, tai yhteisön keskellä. Vaikka muutos olisi positiivinen, ihmisen lähiyhteisö voi reagoida muutokseen eri tavoilla. Jos muutos tapahtuu yhteisön sisällä, ”kapinoijat” halutaan hiljentää ja ojentaa takaisin ruotuun.

Vaikka emme haluaisi sitä myöntää, muutos pelottaa meitä. Usein kuulee argumenttina sen, että maailma muuttuu, mutta Jumalan sana on ikuinen. Kiistämättä Jumalan sanan pyhyyttä tai ikuisuutta, on todellisuuden nimissä kohdattava myös se, että Raamattu on epäselvä, kerroksellinen ja osittain myös ristiriitainen kirja. Ajatus siitä tuntuu pelottavan monia. Mihin turvautua, jos ei voi olla aivan varma?

Uudistumisessa täytyy joskus ottaa riskejä, se ei takaa välttämättä helppoa ja turvallista elämää. Opetuslapset ja heidän aikalaisensa olivat uudessa tilanteessa, kun Jeesus itse tuli heidän keskelleen. Kirkko  oli 500-vuotta sitten uudessa tilanteessa kun Martti Luther ravisteli sen oppirakennelmia. Me tänä päivänä, olemme monella tavalla uudessa tilanteessa ja kaipaamme myös ravistelua. Miten tulisi suhtautua muualta maailmasta tuleviin ihmisiin? Mitä meidän tulisi ajatella avioliitosta ja parisuhteista?

Kankaat repeytyvät, leilit ovat vaarassa mennä rikki. Tarvitaan uusia leilejä, tarvitaan uusi kangas. Perinnäissäännöksien, kuten paastoamisen tarkoitus oli päästä lähemmäksi Jumalaa. Koska Jumala oli itse heidän keskellään, Jeesuksen opetuslasten olisi ollut mieletöntä paastota. Silloin kun lait ja säännökset eivät palvele tarkoitustaan, niitä täytyy muuttaa ja kehittää.  Aika ajoin meitä herätellään kysymään itseltämme, mitä meidän tulisi tehdä toisin, ilman että tyydymme siihen että teemme asioita ”niin kuin aina ennenkin on tehty”. Myös päivän muut lukukappaleet varoittavat väärästä nöyryydestä ja omatekoisesta hurskaudesta sääntöjä noudattamalla.

Martti Lutherin keskeinen teesi oli, että ihminen ei voi ansaita hurskautta omilla teoillaan. Jo Jeesus itse tulkitsi  oman aikansa lakia uudella tavalla. Lakia oli ja on tulkittava uudelleen, jotta rakkauden laki voisi tulla täytäntöön. Meillä on myös nykypäivänä monia esimerkkejä tilanteista, joissa laki ei aina suojele ihmisarvoa eikä lähimmäisenrakkautta. Yhdysvalloissa perustuslain turvin halutaan mieluummin suojella oikeutta varustautua aseellisesti, vaikka se vaatii säännöllisesti lukuisia ihmishenkiä. Ihmisiä saapuu maahan laittomin keinoin, mutta inhimillinen hätä ei aina katso lain pykäliä. Tänään vietetään myös kansainvälistä tyttöjen päivää, joka muistuttaa siitä, että tytöt kaikkialla maailmassa eivät ole saman arvoisia, eivätkä saa viettää turvallista lapsuutta, ja heidän oikeuksiaan ja koskemattomuuttaan loukataan.

Todellista on joka päivä eletty elämä, ympäröivä todellisuus. Joskus on uskallettava jättää vanha, opittu ja totuttu taakse, ja mennä rohkeasti kohti uutta, ei katsoa taakseen niin kuin Lootin vaimo, joka kivettyi suolapatsaaksi. Jumala luo jatkuvasti uutta. ”Minä olen tosi viinipuu”, uutta viiniä virtaa jatkuvasti. Siitä lupauksesta voimme olla varmoja, että Jumala on meidän keskellämme.