Lujalle kalliolle
Jeesus antoi opetuslapsi Simonille nimeksi Pietari, joka merkitsee kalliota, ja sanoi:
”tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni”.
Vain hetkeä myöhemmin ääni kellossa muuttuu. Jeesus puhuu ensimmäisen kerran tulevasta kuolemastaan ja kärsimyksestään.
Pietari ymmärrettävästi kauhistuu ja haluaa estää Jeesuksen kohtalon. Silloin Jeesus toteaa jyrkästi:"Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"
Ihmisestä nuo ajatukset todellakin olivat, hänen reaktionsa oli hyvin inhimillinen. Näin ei saa tapahtua sinulle! Pietari ei halunnut luopua mestaristaan ja opettajastaan, jonka hän oli juuri tunnustanut Messiaaksi. Reaktio on sellainen, joka tulisi varmasti jokaisen meidän suustamme, jos joku meille läheinen ihminen kertoo häntä odottavasta kauheasta kohtalosta. Paitsi huoli toisesta, esiin tulevat myös omat pelkomme: Et voi jättää minua! Kuinka minulle sitten käy?
Kuten evankeliumeista voimme lukea, luonteeltaan kiivas Pietari ehti sekä tunnustaa että kieltää Messiaan. Hän hätäili ja epäili, mutta myös seurasi Jeesusta yhtä suurella intohimolla.
Siksi on hyvinkin armollista ja lohdullista, että juuri Pietari on se kallio, jolle Kristus kirkkonsa rakensi,
horjuvalle ja ailahtelevaiselle kalliolle.
Se myös tuntuu kuvaavan kirkkoa hyvin. Jeesuksella oli luottamus Pietariin, vaikka tunsi hänen
ailahtelevaisen luonteensa. Kallio kestää myös pientä ravistelua.
Myöskään kukaan meistä ei ole täydellinen. Kirkon sisällä on paljon sellaista, missä meidän
täytyisi tehdä parannusta. Ei pitäisi riidellä keskenään ovien sisäpuolella, vaan katsoa ympärilleen.
Se voisi olla meille yksi haaste paaston aikana.
Noora Tikkala
Kirjoitus on julkaistu Uusi Rovaniemi-lehdessä 8.3.
Kommentit
Lähetä kommentti