Saarna Rovaniemen kirkossa 5.3.2017

1.Paastonajan sunnuntai

Matt. 16: 21-23

Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
    Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

Päivän evankeliumissa Jeesus ei säästele sanojaan, vaan käyttää varsin karskia kieltä Pietaria kohtaan. Jeesuksen sanat Pietarille ovat jääneet elämään. Vulgatassa, eli Raamatun latinankielisessä käännöksessä nuo sanat kuuluvat ”Vade retro me, satana!”. Katolisessa perinteessä lausetta on käytetty manaamaan demoneita tai karkottamaan pahaa, ja lause on myös saatettu kaivertaa krusifikseihin.

Luterilaisen kirkon perinteessä ei puhuta juurikaan demoneista tai manaamisesta,  tällaiset hengelliset kokemukset tuntuvat myös itselleni vieraalta. Silti manaaminen on mukana kastekaavan sanoissa, vaikka sanamuoto onkin vähän pehmentynyt nykyiseen kirkkokäsikirjaan. Kaavan alussa lapsen otsaan ja rintaan piirretään ristinmerkki, ja sanotaan esim.: Armollinen Jumala. Sinä yksin pelastat kaikesta pahasta. Vapauta NN (etunimet) pimeyden vallasta. Kirjoita hänen nimensä elämän kirjaan ja johdata häntä valossasi. Myös Martti Lutheria vaivasivat usein demonit ja pahat henget, varsinkin hänen viettäessään aikaa Wartburgin linnan yksinäisyydessä. Lutherin kerrotaan mm. heittäneen paholaista mustepullolla.

Hyvää tarkoittava Pietari ei ymmärrä mistä on kysymys. Kaikki opetuslapset olivat luultavasti yhtä ymmällään.  ”Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta….” Tuossa tilanteessa Jeesus oli itse kasvotusten Pietarin kanssa, hänellä oli valta sanoa noin, mutta mistä me sitten tiedämme milloin ajatuksemme ovat Jumalasta? On niin paljon heitä, jotka ilmoittavat omaavansa sen oikean Jumalan ilmoituksen. Pietarin reaktio oli kuitenkin hyvin inhimillinen. Jeesus oli esittänyt opetuslapsilleen kysymyksen: Kuka minä teidän mielestänne olen? Simon Joonan Poika oli juuri tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, ja Jeesus antoi hänelle nimen Pietari joka merkitsee kalliota. Pietarilla oli merkittävä rooli alkukirkon aikoina. Kirkko rakennettiin lujalle kalliolle. Yhtäkkiä ääni kellossa muuttuu. Päivän evankeliumikatkelmassa olemme tulleet siihen käännekohtaan, jossa Jeesus puhuu ensimmäistä kertaa tulevasta kuolemastaan ja kärsimyksestä. Pietarin reaktio on varmasti juuri sellainen, joka tulisi jokaisen meidän suustamme, jos meille rakas ja läheinen ihminen kertoisi lähestyvästä kuolemasta tai muusta häntä kohtaavasta kauheudesta.

Aika ajoin tulee hetkiä, ehkä kiusauksia, jotka haastavat oman kutsumuksemme. Jeesus kohtasi kiusauksia jo heti julkisen toimintansa alkuaikoina, kun paholainen koetteli häntä autiomaassa neljänkymmenen päivän ajan. Pääsiäisen neljänkymmenen päivän paasto muistuttaa meitä noista Jeesuksen päivistä autiomaan paahteessa. Paaston aika haastaa tarkastelemaan sitoutumistamme ja tarvittaessa irrottautumaan turhasta. Mitä ovat tämän maailman kiusaukset? Vallanhalu ja itsekkyys vievät kauemmaksi Jumalasta, samoin halumme ja houkutuksemme helppoon elämään. Joskus on helpompaa olla vain miettimättä ja ottamatta asioista selvää. Emme halua kohdata toisten ihmisten kärsimystä, se on jossakin siellä kaukana, joku muu on vastuussa. Mutta kärsimyksen kohtaamisen välttely käy hankalaksi jos kärsimys kohtaa omia läheisiä. Pietarin ajatukset olivat ihmisestä, koska hän ei halunnut kohdata Jeesuksen, läheisen opettajan ja mestarin hirvittävää loppua.

Jeesuksen ollessa autiomaassa Saatana kehotti Jeesusta hyppäämään temppelimuurin harjalta. Hän viittasi päivän psalmitekstin loppujakeisiin: ”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” Psalmin jakeissa puhutaan kaikkivaltiaan varjeluksesta, Jumalan lupauksesta, jota Saatana halusi koetella näyttävillä tempuilla. Mutta Jeesus tunsi kirjoitukset paremmin ja osasi aina tehdä tyhjäksi paholaisen kiusaukset.  

Mikä on Jumalasta, mikä ihmisestä? Mikä on meidän valtuutuksemme hengelliselle työlle? Paastonajan keskeinen kysymys on sama, jonka Jeesus esitti aikanaan opetuslapsilleen, miten me ymmärrämme sen, kuka Jeesus oikein on? Jumala on meidät lähettänyt, Jeesus antoi opetuslapsilleen valtuutuksen kaste- ja lähetyskäskyssä. »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.» Kun käännämme katseemme pois itsestämme ja alamme ottaa vastuuta paitsi itsestämme, myös muista, se on Jumalasta. Jeesus on käskenyt noudattaa opetuksiaan, rakastaa lähimmäistä

niin kuin itseämme. Jos me niin teemme, työllämme on siunaus ja se on Jumalasta. Saamme luottaa Jumalan ihmeelliseen varjelukseen ja siunaukseen.