Saarna Rovaniemen kirkossa 3.1.2016
Hepr. 3: 1-6
Luuk.
2: 41-52
Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet
temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille
kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen
ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat
hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille
tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.”
Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun
tulee olla Isäni luona?” Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.
Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan,
tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen
äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja
ihmisten suosio seurasi häntä.
Jouluna kuulimme ihmeen Jeesus
lapsen syntymästä. Nyt Jeesus on kasvanut 12-vuotiaaksi varhaisteiniksi, ja
koko perhe oli lähtenyt Jerusalemin pääsiäisjuhlille niin kuin tapana oli. Kertomus
12-vuotiaasta Jeesuksesta on itsessään hauska anekdootti, ja oikeastaan
suunnilleen ainoa asia jonka tiedämme Jeesuksen lapsuudesta. Näen jo mielessäni
näsäviisaan pikkuvanhan Jeesuksen, joka oli jäänyt temppeliin keskustelemaan
vanhojen ukkojen kanssa, ja hieman ylimielisen vastauksen huolestuneille
vanhemmille.. ”Mitä te minua etsitte? Mutsi hei.. ota nyt iisisti!”
Heprealaiskirjeessä kuulimme
Jeesuksesta puhuttavan apostolina ja ylipappina. Ehkä siksi Jeesus jo nuoresta
asti koki olevansa temppelissä kuin kotonaan. Seurakunta voi parhaimmillaan
olla kristitylle hengellinen koti. Tekin, jotka istutte tänään täällä kirkossa,
voitte ottaa mukavamman asennon ja olla kuin kotonanne. Tervetuloa!
Valomerkki nettilehti kirjoitti
jokin aika sitten naisesta, joka kävi vuoden ajan lähes joka sunnuntai
messussa. Hän halusi tutustua kirkkoon, koska hän koki sen omassa elämässään
vieraaksi. Nainen kertoi, että messussa kosketti erityisesti kauniit
kirkkorakennukset, itsekin laulua harrastaneena musiikki, ja kirkossa
istuessaan hän sanoi harjoitelleensa tietoista läsnäoloa. Vuoden jälkeen
naisella oli myönteisiä kokemuksia jumalanpalveluksista, ja hän sanoi että
voisi myös jatkaa kirkossa käymistä. Kuitenkin nainen huomautti siitä, että
liian usein kirkkokahvit joutui juomaan yksin. Oppimista meillä olisi siinä,
miten uudet kirkossakävijät otetaan vastaan.
Jumalanpalveluksen tai ylipäätään
Jumalan palvelemisen ei tarvitse olla monimutkaista, liian ylevää tai
koskematonta eikä inhimillisyys tai virheetkään vähennä messun pyhyyttä, koska
Jumalan palveleminen ei voi olla pelkkä rituaali tai suoritus. Itsessään yksikään
kirkkorakennus ei ole Jumalan asuinsija. Heprealaiskirjeen sanoin, rakentajan
kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. Siksi, kun kokoontuessamme
kirkkorakennukseen, meidän täytyy muistaa kuka on suurin rakentaja, itse
Luojamme. Erityisesti epistolatekstin loppu on puhutteleva: ” Tämä rakennus
olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja
iloisin mielin tuomme julki toivomme.”
Liekkejä on monta
(Virsi 454)
1.Liekkejä on monta,
valo on yksi,
hän on Jeesus Kristus.
Liekkejä on monta,
valo on yksi.
Hän yhdistää meidät.
2. Oksia on paljon,
runko on yksi,
hän on Jeesus Kristus.
Oksia on paljon,
runko on yksi.
Hän yhdistää meidät.
3. Lahjat ovat monet,
Henki on yksi,
hän on Henki Herran.
Lahjat ovat monet,
Henki on yksi.
Hän yhdistää meidät.
4. Palvelijaa monta,
yksi on Herra,
Herra Jeesus Kristus.
Palvelijaa monta,
yksi on Herra.
Hän yhdistää meidät.
5.
Uskovia paljon,
ruumis on yksi,
yksi seurakunta.
Uskovia paljon,
ruumis on yksi.
Hän yhdistää meidät.
Seurakunta on Kristuksen ruumis,
jossa on monta jäsentä. Viitatakseni jälleen heprealaiskirjeeseen, siinä
muistutetaan siitä, miten Mooseskin oli palvelija, vaikka hän oli Jumalan
uskottu. Myös meille Jumala on uskonut erilaisia tehtäviä. Kannamme moninaiset
lahjamme yhteiseen pöytään ja rakennamme seurakuntaa palvelemalla toisia. Ei
taloakaan voi rakentaa pelkistä tiilistä, tarvitaan myös katto, lattiat, ovet,
ikkunat, savupiiput, sekä laastia, vasaraa ja nauloja jolla kaikki yhdistyvät
toisiinsa. Toisten palveleminen on myös Jumalan palvelemista. Kristityltä
vaaditaan todellista palveluasennetta. Ehkä meidän kaikkien olisi joskus hyvä
pysähtyä miettimään ja harjoittelemaan tietoista, kiireetöntä läsnäoloa ja sitä
että oppisimme huomaamaan ympärillämme olevat ihmiset. Vasta silloin voimme
muodostaa yhdessä Jumalan rakennuksen.
Kommentit
Lähetä kommentti