"Rukoilkaa hellittämättä"
Viime sunnuntaina minua puhutteli erityisesti epistolateksti Roomalaiskirjeestä, jossa puhutaan erilaisista armolahjoista. Kenellä profetoimisen lahja, kenellä palvelutehtävä, kenellä opetustehtävä, rohkaisemisen lahja, kuka auttaa köyhiä. Mitä ikinä teemmekin, meidän tulisi tehdä se iloisin, vilpittömin ja rakastavin mielin.
Myös Paavalin ohjeet seurakunnille ovat sellaisia, joita olisi hyvä noudattaa nykypäivänäkin.
Pysykää kiinni hyvässä, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne, älkää olko velttoja (tää oli ehkä paras!), olkaa innokkaita ja palvelkaa Herraa iloiten! Rukoilkaa hellittämättä, siunatkaa mutta älkää kirotko, eläkää rinnalla iloissa ja suruissa älkääkä pitäkö itseänne muita parempina. Aamen!
Kuitenkin epistolan hankalin kehotus on vielä lopussa: ”olkaa keskenänne yksimielisiä” Romuttaako tämä nyt ajatuksen rikkaasta ja moniäänisestä kirkosta?
Tällä viikolla vietämme ekumeenista rukousviikkoa. Rukousviikko on yli satavuotinen perinne, jonka tarkoituksena on edistää kristittyjen ykseyttä. Tämän vuoden teema on: ”Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja”. Kun tutkimme Jumalan sanaa yhdessä rukoillen, opimme näkemään Jumalan suuria tekoja myös tässä ajassa.
Jumalan sana, eli Raamattu on yhteinen jokaiselle kristitylle, mutta oikeanlainen yksimielisyys ei tarkoita
yhtä ainoaa opillista tapaa ymmärtää Jumalaa.
Jumala on suurempi kuin inhimillinen ymmärryksemme, mutta takerrumme liian helposti kehällisiin kysymyksiin.
Saamme palvella Jumalaa monin eri armolahjoin. Seurakunta on Kristuksen ruumis jossa on monta jäsentä.
Jumalan suuret teot eivät ole vain pienen eliittijoukon yksinoikeus vaan Jumala toimii kaikkien ihmisten keskuudessa.
Rukoilkaa siis hellittämättä!
Noora Tikkala
Kirjoitus on julkaistu Uusi Rovaniem-lehdessä 20.1.
Kommentit
Lähetä kommentti