Saarna Korkalovaaran kappelissa laskiaissunnuntaina 15.2.2015

Seuraamaan ja palvelemaan kutsuttu!

Mark. 10: 32-45

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

    Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”

    Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Saimme kuulla evankeliumitekstin, jossa Jeesus käy keskustelua opetuslapsiensa kanssa Jerusalemiin vievän tien varrella. Väki oli matkalla Jerusalemin temppelijuhliin. Se oli yleensä iloinen tapahtuma, mutta nyt joukko vaelsi hämmennyksen ja pelonsekaisin tuntein. Jeesus kulki joukon edellä. Jeesuksen edellä kulkeminen oli oletettavaakin, rabbi ja opettaja kulki edellä näyttäen tietä ja muut hänen jäljessään. Mutta sillä on myös symbolista merkitystä. Vain Jeesus tiesi mihin matka päättyisi. Muu joukko vaelsi epätietoisuuden ja pelon vallassa.

Laskiaissunnuntaina Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa ja vaellus kohti Jerusalemia ja sen tapahtumia alkaa. Jeesus viittasi tuleviin pääsiäisen tapahtumiin ja muistuttaa meitä siitä, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt: kärsinyt kuoleman koko maailman puolesta. Nyt Jeesus kehottaa myös meitä antamaan itsensä alttiiksi ja seuraamaan häntä, kuitenkin tietäen, ettei kenestäkään toisesta ole kantamaan hänen osaansa.

Kuten monissa muissakin evankeliumi kertomuksissa ollaan taas tien päällä, liikkeellä. Matkalla jonnekin tuntemattomaan, seuraten edellä kulkevaa Jeesusta. Laskiaissunnuntai valmistaa meitä keskiviikkona alkavaan paastonaikaan. Myös alkava paastonaika on sisäinen matka, jonka aikana voi kohdata monia tunteita, hiljaisuutta ja mielenrauhaa mutta myös pelkoa ja ahdistusta.  Matka vie kohti pääsiäisen iloa ja valoa, hämmästystäkin. Tunteet voivat toimia eväänä kun vaellamme kohti pääsiäistä paaston aikana. Evankeliumi tuo esiin monenlaisia tunteita: opetuslapset ovat ymmällään, peloissaan ja vihoissaan. Mitään tunteita ei pääse pakoon, ja evankeliumin sanoista käy ilmi, että Jeesus kyllä tunsi kaikki ihmismielen metkut.

Mikä tekstin tapahtumissa sitten hämmästyttää? Pelottaa? Vihastuttaa? Kappale alkaa otsikolla ”Jeesus puhuu vielä kerran kuolemastaan”. Markuksen evankeliumissa Jeesus oli kaksi kertaa aikaisemmin jo viitannut pääsiäisen tapahtumiin, mutta opetuslapset eivät vieläkään ymmärtäneet mitä hän tarkoitti. Jeesus puhuikin itsestään niin kuin ulkopuolisena. Se mitä Jeesus puhui oli liian pelottavaa kuultavaksi ja ymmärrettäväksi. Sen sijaan kaksi opetuslapsista, Sebedeuksen pojat, kyselivät kuka saa istua hänen oikealla tai vasemmalla puolellaan. Tämä kuulostaa aika itsekeskeiseltä. Jeesus on juuri puhunut kuolemastaan, mutta opetuslapsia kiinnostaa vain tietää kuka heistä on suurin. Muut opetuslapset kuulivat mitä Jaakob ja Johannes puhuivat ja tämä suututti heidät.

Mutta Jeesus tunnisti ihmisten taipumuksen vallanhaluun ja kutsui luokseen myös loput kymmenen opetuslasta. Jeesus varoitti, että heidän valtansa ei saa olla samanlaista kuin hallitsijoiden valta, jotka hallitsevat mahdilla ja voimalla alistaen kaikki kansat heidän tahtoonsa. Tullakseen itse suureksi, on palveltava toisia. Joka tahtoo tulla ensimmäiseksi, hänen on oltava kaikkien orja. Opetuslapset olivat jättäneet kotinsa ja ystävänsä taakseen ja seuranneet Jeesusta. Siitä ei kuitenkaan tässä elämässä saa useinkaan kiitosta ja kunniaa. Jeesuksen kuninkuus ei ollut maallista kuninkuutta. Hän ei tullut maan päälle olemaan palveltuna, vaan palvelemaan. Tämä kohta evankeliumista tuo mieleeni tutun adventtivirren sanat: ”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus. Voimalla väkivallalla, et tahdo hallita”. 

Evankeliumissa Jeesus kehotti opetuslapsiaan konkreettisesti seuraamaan häntä. Niin kuin Raamatussa kerrotaan, aina kun Jeesus liikkui kylästä kylään, kaupungista kaupunkiin, häntä seurasivat suuret kansanjoukot ja sen lisäksi nämä kaksitoista lähintä opetuslasta, joille hän puhui aivan erityisellä tavalla Jumalan valtakunnasta monin erilaisin vertauksin. Jeesus kutsuu myös meitä seuraamaan itseään. Kun lähdemme seuraamaan Jeesusta, emme voi tietää mitä matka tuo tullessaan. Kukaan ei pääse tämän elämän aikana Jumalan tuntemisessa perille. Jeesus ei antanut valmiita vastauksia. Sen sijaan hän kehotti jättämään taakseen kaiken ja seuraamaan häntä. Melko uhkarohkeaa.. Vaikka emme konkreettisesti voi kulkea hänen jalanjäljissään ja seurata hänen esimerkkiään toinen toisiamme palvellen. Niin kuin Jeesus itse sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”.