Puhe sateenkaarihartaudessa Rovaniemen kirkon kryptassa 22.2.2015

Psalmi:

Se, joka asuu Korkeimman suojassa

ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:

  ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.

  Jumalani, sinuun minä turvaan.”

Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta

ja pahan sanan vallasta.

  Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.

  Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,

ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

Ps. 91: 1-4, 11-12

  Kunnia Isälle ja Pojalle

  ja Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,

iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Tämän sunnuntain teksteistä minua puhutteli erityisesti psalmiteksti. Tuhkakeskiviikkona laskeuduimme paaston aikaan, ja kuljemme kohti pääsiäistä. Siksi sunnuntain teksteissä muistutetaan Jeesuksen kiusauksista autiomaassa. Markus kuvaa tapahtuman lyhyesti ja ytimekkäästi. Neljäkymmentä päivää Jeesus vietti autiomaassa Saatanan kiusattavana ja villieläinten keskellä, mutta enkelit pitivät hänestä huolta. Jeesuksen neljänkymmenen päivän autiomaavaelluksen esikuvana lienee Mooseksen kansan vaellus luvattuun maahan joka kesti neljäkymmentä vuotta. Myös paastonaika tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen kestää neljäkymmentä päivää.

Matteus kuvaa vastaavan tapahtuman hieman yksityiskohtaisemmin ja kertoo kolmesta koettelemuksesta. Yhdessä niistä Paholainen asetti Jeesuksen temppelimuurin harjalle ja sanoi: ”Jos kerran olet Jumalan poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” Tässä kohdassa viitataan juuri tähän päivän psalmiin. Jeesus ei kuitenkaan heittäytynyt alas. Hän ei tehnyt ihmeitä ihmeiden vuoksi tai saavuttaakseen mainetta ja ihailua vaikka olisi halutessaan voinut.

Helposti herää kysymys, miksi tämä kertomus Jeesuksen kiusauksista? Jos Jeesus kerran oli Jumalan poika, mitä hänen piti oikein todistaa? Mutta Jeesus oli yhtä aikaa sekä täysi Jumala että täysi ihminen, joka tunsi niin nälkää, janoa kuin kipuakin. Elämästä ei selviä kukaan ilman koettelemuksia eikä niitä aina jaksa yksin kantaa, ei edes Jeesus, vaan evankeliumi kertoo että enkelit pitivät hänestä huolta.  

Nykykulttuuri on hyvin vieraantunut paaston ja kilvoittelun ajatuksesta. Kaiken pitäisi tapahtua heti ja nyt. Ei ole trendikästä säästää sukanvarteen vaan täytyy ottaa pikavippiä. Koulusta pitäisi valmistua aina vain nopeammin työelämään. Jääkö silloin tilaa pohtia, sisäistää ja kasvaa ihmisenä? Kaiken täytyisi käydä nopeasti, silmänräpäyksessä, nappia painamalla tai korttia vilauttamalla. Paahdamme eteenpäin kiireellä, todistaaksemme olemassaolomme merkityksen saavuttamalla jotakin. Päivän sana on joustava, tehokas ja dynaaminen. Olemme niin kovasti touhottamassa jonnekin että hukkaamme matkalla itsemme. Paaston tarkoitus ei ole itsensä kiusaaminen vaan itsensä löytäminen. Mahdollisuus pysähtyä ja kuunnella. Mahdollisuus tutkia sitä, mikä todella on tärkeää. Meidät täytyy siis ajaa autiomaahan jotta voisimme löytää itsemme.

Lapin erämaakin kutsuu vaeltajia. Ajatus matkanteosta karuissa olosuhteissa viehättää. Metsässä on tilaa monenlaisille ajatuksille. Täytyy tulla toimeen sillä minkä jaksaa kantaa mukanaan, koska muuten rinkka painaa selkää liikaa. Sisäinen autiomaa kätkeytyy kuitenkin myös meihin jokaiseen. Se voi myös pelottaa. Tyhjyys tuntuu äärettömältä. Mukana kulkevat taakat painavat liikaa. Villieläimet vaanivat ja ulisevat yössä. Ei ole paikkaa minne paeta tai rakentaa suojaa. Ei jaksaisi ottaa enää askeltakaan. Silloin hän antaa ekneleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Lopulta vaikea autiomaavaelluskin voi tuottaa hyvää hedelmää. Jeesuksen esimerkki on siinä, ettei hän väistänyt vaikeuksia vaan kohtasi ne.

Psalmin alkujakeet ovat erityisen vaikuttavia. ”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.” Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Voimme turvautua elämässämme Jumalaan joka lähettää pyhät enkelinsä meidän tiellemme. Voimme olla yhdessä rakentamassa kirkkoa, joka on linna ja turvapaikka maailman autiomaan keskellä. Voimme olla toinen toisillemme niitä enkeleitä, jotka pitivät huolta Jeesuksesta autiomaassa ja voimme kantaa toistemme taakkoja. Kaikkivaltiaan siipien alle mahtuvat erilaiset vaeltajat.