Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 12.1.2025

 Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 3 

Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.”  

Paljon kansaa oli kastettu.  Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” 

Jeesuksen kaste 

Eilen toimitin kastejumalanpalveluksen täällä kirkossa. Tänään kuulimme kertomuksen Jeesuksen kasteesta. Kaste oli tärkeä merkkipaalu Jeesuksen elämässä, sillä se on kuvattu kaikissa neljässä evankeliumissa. Kasteen jälkeen Jeesus aloitti julkisen toimintansa saarnaajana, opettajana ja parantajana. 

Kolmantena adventtina kuulimme Johannes Kastajasta, joka oli paitsi Jeesuksen sukulainen myös profeetta ja tienraivaaja. Johannes kastaja saarnasi parannuksen tekemistä ja kastoi syntisiä. Johannes sanoi: »Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Silti Jeesus pyysi Johannesta kastamaan hänet.  

Jeesus ei itse tarvinnut kastetta pelastuksen vuoksi, mutta Jeesuksen kaste teki näkyväksi hänen tehtävänsä maan päällä. Jeesuksen kaste on meille myös esikuva ja muistutus Pyhän Hengen läsnäolosta. Kaste on eräänlainen sopimus Jumalan ja ihmisen välillä. Ihmisten välinen sopimus sinetöidään usein kosketuksella, esimerkiksi kättelemällä. Käytämme kastamiseen usein aivan tavallista kraanavettä. Mutta Jumalan Pyhä Henki on läsnä kasteen sakramentissa. Kun kastevesi koskettaa, Jumala koskettaa meitä myös konkreettisesti. Kaste myös liittää meidät osaksi näkyvää maanpäällistä kirkkoa, mutta myös ikuista ja näkymätöntä yhteisöä, osaksi Jumalan perhettä.  

Katekismus opettaa kasteesta seuraavasti: ”Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. --- Jumalan nimeen vetoaminen osoittaa, että kaste on Jumalan työ, jota meidän ei tarvitse ansaita. Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä. --- Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän.  

(Näytä kastekynttilä, ”Minä olen maailman valo, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo”) Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta.” Pohjimmiltaan on salaisuus, mitä kasteen hetkellä todella tapahtuu, se on Jumalan työtä, mutta uskomme, että Pyhä Henki on läsnä kasteen sakramentissa.  

Kaste on lahja, mutta se on myös tehtävä, Jeesus antoi opetuslapsilleen kaste- ja lähetyskäskyn. Kaste on kutsu toimia kristittynä tässä maailmassa, lähimmäisten hyväksi. Jeesuksen kasteessa oli kyse myöskin Jumalan tahdon ja profeettojen ennustusten täyttymisestä. Käänne pelastushistoriassa tapahtui siinä, että yhteys Jumalan ja ihmisten välille oli palannut Jeesuksen muodossa. Taivaat aukenivat ja Jumala puhui. Jumala sanoi: ”Sinä olet minun rakas poikani”.  

Näin Jumala haluaa sanoa meille jokaiselle, ”Sinä olet minulle rakas”. Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. 

Lukasevangeliet kapitel 3, vers 15-17 

Folket var fyllt av förväntan, och alla frågade sig om inte Johannes kunde vara Messias. 
Men han svarade dem alla: ”Jag döper er med vatten. Men det kommer en som är starkare än jag, och jag är inte värdig att knyta upp hans sandalremmar. Han skall döpa er med helig ande och eld. 
Han har kastskoveln i handen för att rensa den tröskade säden och samla vetet i sin lada, men agnarna skall han bränna i en eld som aldrig slocknar.” 
När nu allt folket lät döpa sig och Jesus också hade blivit döpt och stod och bad, öppnade sig himlen 
och den heliga anden kom ner över honom i en duvas skepnad, och en röst hördes från himlen: ”Du är min älskade son, du är min utvalde.” 

Jesu dop 

Igår fick jag fira dopgudstjänst här i kyrkan. Idag hörde vi berättelse av Jesu dop. Det var en viktig händelse, eftersom samma berättelse finns i alla fyra evangelium. Efter dopet, började Jesus sin offentligt arbete som lärare och predikant.  

Tredje advent pratade vi om Johannes Döpare, som var kusin till Jesus. Han var också en profet som hade en uppgift att bana väg för Herren. Profetian i Jesajaboken, som berättar om ropande röst i öknen, blev synlig i Johannes Döparen. Johannes predikade bättring och döpt människor som omvände. Johannes sade: »Jag döper er med vatten. Men det kommer en som är starkare än jag, och jag är inte värdig att knyta upp hans sandalremmar. Han skall döpa er med helig ande och eld. ” Ändå ville Jesus att Johannes skulle dopa honom.  

Jesus själv behövde inte dopet för frälsning. Men Jesu dop var ett tecken på hans kallelse och uppgift här i världen. Jesu dop var också en förebild till oss, och påminnelse om Guds närvaro i dopets sakrament. Dopet är ett slags avtal mellan Gud och människa. Oftast om man skriver på ett avtal, man bekräftar det genom fysisk kontakt, till exempel med handskakning. Dopvatten som vi använder är helt vanligt vatten, oftast kranvatten. Men i dopets sakrament Gud rör oss på konkret sätt genom dopvattnet för att “signera avtalet”. Genom dopet blir vi också en del av kyrkans gemenskap och de heligas samfund.  

Det dop som vi en gång har fått bär oss genom hela livet. (Visa dopljus: ”jag är världens ljus...) Dopets förbund håller också när vår tro vacklar. När vi litar på dopets nåd behöver vi inte göra bättring av egen kraft.  

Vad som egentligen händer i dopets sakrament är ett mysterium. Men dopet är en gåva. Samtidigt är det också en kallelse. Det är en uppgift att vara kristen och älska våra medmänniskor. Jesus gav sina lärjungar en dop- och missionsbefalling. 

Jesu dop var ett tecken av profetens löfte. Jesus hade en uppgift från Gud, som blev synlig i dopet, när Anden kom över honom som en duva. Himlen delade sig, och folket hörde Guds röst. Gud var inte tyst, Han blev närvarande i Jesus, hans son.  

Gud säger, att Jesus är hans älskad son, hans utvald. Gud känner oss alla vid namn, och Gud vill säga det samma till var och en av oss; du är älskad, du är utvalde.