Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i S:t Pauli kyrka 26.1.2025

3.loppiaisen jälkeinen sunnuntai, 2.vsk 

Joh.4:27–42 

Juuri silloin tulivat opetuslapset paikalle. Heitä hämmästytti, että Jeesus puhui naisen kanssa, mutta kukaan ei kuitenkaan kysynyt, mitä hän tahtoi ja miksi hän puhui naiselle. Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: »Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?» Ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat Jeesuksen luo. 

Sillä välin opetuslapset sanoivat Jeesukselle: »Rabbi, tule syömään.» Mutta hän sanoi heille: »Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.» Opetuslapset kummastelivat keskenään: »Onko joku tuonut hänelle syötävää?» Mutta Jeesus jatkoi: »Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.» 

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: »Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.» Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: »Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.» 

Jeesus herättää uskon 

Tämän päivän evankeliumi on oikeastaan jatkokertomus viime sunnuntain evankeliumiin, jossa Jeesus kohtasi Samarialaisen naisen kaivolla, ja pyysi tältä juotavaa. Oli päivän kuumin hetki, eikä kaivolla ollut siihen aikaan muita ihmisiä. Opetuslapset olivat lähteneet sillä välin ostamaan ruokaa.  

Kun opetuslapset kutsuivat Jeesusta syömään hän vastasi, että hänellä on “ruokaa, josta te ette tiedä”. Tätä ennen Jeesus oli puhunut samarialaiselle naiselle elävästä vedestä. Opetuslapset kummastelivat Jeesuksen sanoja, mutta hän puhui tuttuun tapaansa vertauksin. Vesi ja ruoka, josta Jeesus puhuu ovat vertauskuva hengellisestä ravinnosta.  

Käytyään keskustelun Jeesuksen kanssa nainen jätti vesiruukkunsa, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: "Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?" Ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat Jeesuksen luo.” 

Sunnuntain aiheena on Jeesuksen herättämä usko. Usko vaatii syntyäkseen Jumalan ja ihmisen kohtaamisen. Kuten tarvitsemme ravintoa elääksemme ja kasvaaksemme, tarvitsemme myös hengellistä ravintoa, jotta usko voi elämän myötä kasvaa ja kehittyä. Johanneksen evankeliumin neljännessä luvussa kuvataan myös, miten ymmärrys Jeesuksen merkityksestä lisääntyi. Häntä puhutellaan ensin profeettana, sitten messiaana ja lopulta maailman pelastajana. Uskon syntyminen ja kehittyminen vaatii luottamusta, myös sellaiseen mitä ei näe tai täysin tunne. Heprealaiskirjeen sanoin: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” 

Evankeliumin sanoma, viesti Jeesuksesta Messiaana ja maailman pelastajana, on levinnyt kansojen keskuuteen, suusta suuhun, todistajien kertomana. Arkipäiväinen tiedonvälitys, kaivot ja torit olivat sen ajan some. 

Samarialaisen naisen kokemuksen on täytynyt olla todella merkittävä ja myös hengellisesti voimauttava. Jeesus onnistui herättämään hänessä uskon ja luottamuksen. Muutoin toisten katseilta piilossa pysyttelevä henkilö uskaltautui nyt kertomaan kohtaamisesta julkisesti muille kaupungin asukkaille, ja pian sana oli levinnyt.    

Kautta aikojen, evankeliumin leviäminen on tapahtunut nimenomaan tavanomaisten ihmisten kautta. Kristinuskossa on erityistä juuri Jeesuksen esimerkin noudattaminen siinä, miten kohtaamme toisia ihmisiä. Kertomuksen samarialainen nainen on yksi esimerkki siitä, miten Jeesus kohtasi hyvin luontevasti sellaisia ihmisiä, joiden kanssa kukaan ei yleensä ollut missään tekemisissä, kuten sairaita, yhteiskunnasta muutoin ulossuljettuja tai ihmisiä, joiden elämäntapaa tai ammattia pidettiin syystä tai toisesta moraalittomana.  

Evankeliumin, eli hyvän uutisen vieminen eteenpäin ei vaadi mielettömiä resursseja, erikoisia välineitä ja markkinointistrategioita. Usko levisi samarialaisten keskuudessa, kun he kuulivat naisen todistuksen. Paavalin on kirjoittanut Roomalaiskirjeessä: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.”  

Kysymys on siitä tulenko kuulluksi, tulenko kohdatuksi? Usko on samaan aikaan sekä yksityistä että yhteistä. Yksityistä siksi, että uskon herääminen vaatii henkilökohtaista kohtaamista Jumalan kanssa, yhteistä siksi, että meille on annettu kaste- ja lähetyskäskyssä tehtävä kertoa ilosanomaa, hyviä uutisia eteenpäin. Jos saamme itse riittävästi elävää vettä ja hengellistä ravintoa, ja jokapäiväisessä arjessa kasvattaa luottamusta Jumalaan, voimme siitä rohkaistuneena toimia todistajina niin kuin tuo kaivolle saapunut nainen.  

 Johannesevangeliet kapitel 4, vers 27-42 

I detsamma kom lärjungarna. De blev förvånade över att han talade med en kvinna, men ingen frågade vad han ville henne eller varför han talade med henne. 
Kvinnan lät sin vattenkruka stå och gick bort till staden och sade till folket där: ”Kom så får ni se en man som har sagt mig allt som jag har gjort. Kan han vara Messias?” 
De gick ut ur staden för att söka upp honom. Under tiden sade lärjungarna till honom: ”Rabbi, kom och ät.” Han svarade: ”Jag har mat att äta som ni inte känner till.” Lärjungarna sade då till varandra: ”Kan någon ha kommit med mat till honom?” Jesus sade: ”Min mat är att göra hans vilja som har sänt mig och att fullborda hans verk. 
Ni säger: fyra månader till, så är det dags att skörda. Men jag säger er: lyft blicken och se hur fälten redan har vitnat till skörd. 
Den som skördar får sin lön, han bärgar grödan till evigt liv, så att den som sått och den som skördar kan glädja sig tillsammans. 
Här gäller ju ordet att en sår och en annan skördar. 
Jag har sänt er att skörda där ni inte behövt arbeta. Andra har arbetat, och ni får lönen för deras möda.” 
Många samarier från den staden hade kommit till tro på honom genom kvinnans ord när hon försäkrade: ”Han har sagt mig allt som jag har gjort.” 
När samarierna kom till honom bad de honom stanna hos dem, och han stannade där två dagar. 
Många fler kom till tro genom hans egna ord, och de sade till kvinnan: ”Nu är det inte längre vad du har sagt som får oss att tro. Vi har själva hört honom och vet att han verkligen är världens frälsare.” 

Jesus skapar tro 

Dagens evangelium är en fortsättning till förra veckans evangelium, då mötte Jesus en samarisk kvinna vid Sykars källa. Det var mitt i dagen och ingen annan var på plats. Jesus var trött och törstig och han bad att kvinnan skulle ge honom lite vatten. Lärjungarna hade varit i stan för att handla mat, nu kom de tillbaka och undrade varför pratade Jesus med en kvinna.   

I förra veckans evangelium pratade Jesus om livets vatten. Han sade:   
”Den som dricker av det här vattnet blir törstig igen. Men den som dricker av det vatten jag ger honom blir aldrig mer törstig. Det vatten jag ger blir en källa i honom, med ett flöde som ger evigt liv.” Nu, när lärjungarna bjuder honom att äta, säger Jesus: ”Jag har mat att äta som ni inte känner till.” Jesus använder mat och dryck som liknelse till någonting annat, för att tro kräver också andlig näring.   

Efter sitt samtal med Jesus lämnade kvinnan sin vattenkruka, gick in i staden och sade till människorna: "Kom och se, där är en man som har sagt mig allt jag har gjort! Kan han vara Messias?" Människorna gick då ut ur staden och kom till Jesus. 

Söndagens tema i kyrkoåret är: Jesus skapar tro. Jesus har makt att skapa tro och öppna människors hjärta. Samarierna bad Jesus att stanna hos dem några dagar och så gjorde han. Och Jesus är mitt ibland oss även idag. Tro är någonting som är svårt att mäta, men vi kan i alla fall växa i tro. Och för att växa vi behöver mat. Som det står i dagens evangelium; fler kom till tro genom hans egna ord. Jesu ord är som en källa eller som nyttig mat som gör oss mättad. När vi läser Bibeltexter vi tänker också att Guds ord i Bibeln är levande ordet, som kan väcka tro genom Jesu ord även idag. Evangelium om Jesus spred mun till mun, genom vittnen.  

Johannesevangeliets fjärde kapitel beskriver också hur förståelsen om Jesus fördjupas. Först kallas han profet, sedan Messias och slutligen världens Frälsare. Tron kräver förtroende, även för sådant man inte kan se eller fullt ut förstå. Som det står i Hebreerbrevet: “Tron är grunden för det vi hoppas på; den ger oss visshet om det vi inte kan se.” 

Mötet med Jesus måste ha varit en väldigt betydelsefull upplevelse till kvinnan. Jesus lyckades väcka tro och förtroende hos henne. En person som tidigare höll sig undan andras blickar vågade nu offentligt berätta för stadens invånare om sitt möte med Jesus, och snart hade budskapet spridit sig. 

Genom historien har evangelium spridit genom helt vanliga människor. Det som är speciellt med kristendomen är att följa Jesu exempel i hur vi möter andra människor. Berättelsens samaritiska kvinna är ett exempel på hur Jesus på ett naturligt sätt mötte personer som ingen annan ville ha något att göra med – sjuka, de som uteslutits ur samhället eller människor vars livsstil eller yrke ansågs omoraliska av olika skäl. 

Att föra vidare evangeliet, de goda nyheterna, kräver inte enorma resurser, speciella verktyg eller avancerade marknadsstrategier. Kvinnans vittnesbörd skapade tro bland samariterna. Paulus skriver i Romarbrevet: Så bygger tron på förkunnelsen och förkunnelsen på Kristi ord.  (Rom.10:17) 

Tron är samtidigt både privat och gemensamt. Privat eftersom trons uppvaknande kräver ett personligt möte med Gud, gemensam eftersom vi i dop- och missionsbefallningen fått uppdraget att sprida evangeliet, de goda nyheterna. Om vi själva får tillräckligt av det levande vattnet och andlig näring, och bygga upp vår relation med Gud, kan vi få mod att agera som vittnen – precis som kvinnan som kom till brunnen.