Helluntaisaarna Klosterin kirkossa 19.5.2024

  

Ap. t. 2:1–13 

Apostolien teoista, luvusta 2 

Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. 
    Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” 
    He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.” 

 

(Joh.14:25-29)   

Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. 

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.” 

 

Helluntai - Pyhä Henki 

Helluntain ajankohta määräytyy Apostolien teoissa kuvatusta Pyhän Hengen vuodattamisesta, joka tapahtui Kristuksen ylösnousemuksen jälkeisenä juutalaisten helluntaina. Juutalaiset viettävät helluntaijuhlaansa 50. päivänä pääsiäisestä. Juhlan suomenkielinen nimi on saatu ruotsin kielen ilmauksesta helig dag (= pyhä päivä). Monissa kielissä juhlan nimi pohjautuu kreikan sanaan pentekoste (= viideskymmenes).  

Helluntaita on nimitetty myös kirkon syntymäpäiväksi. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon. Näin helluntain sanoma merkitsee vastakohtaa sille hajaannukselle, mikä on kuvattu kertomuksessa Babylonin tornista.  

Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Pyhässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä, sanansa ja sakramenttiensa kautta.  

Päivän evankeliumiteksti on ote Jeesuksen jäähyväispuheesta, jossa hän antaa opetuslapsilleen tuon lupauksen auttajasta ja puolustajasta. 

Jeesus puhuu myös rauhasta. Hän sanoo; “minä jätän teille rauhan -- olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”  

Kun katselin vanhoja saarnojani, tasan kolme vuotta sitten puhuin myös rauhasta. Nostin esille Gazan tilanteen ja paikallisesta seurakunnasta tuolloin nousseen esirukouspyynnön. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, humanitaarinen kriisi ja väkivalta alueella on vain pahentunut. Esirukousta tarvitaan siis edelleen.  

Elämme edelleen todellisuudessa, jossa vastakkainasettelu on vain lisääntynyt. Tuntuu olevan entistä vaikeaa ymmärtää toinen toisiamme, joskus vaikuttaa siltä, että emme edes halua ymmärtää.  

Emme voi kenties muuttaa koko maailmaa, mutta jokainen meistä voi edistää rauhaa puuttumalla ympärillämme tapahtuviin vääryyksiin, puolustamalla sorrettuja, muistamalla että jokainen ihminen on yhtä arvokas, ja asettumalla toisten ihmisten asemaan.  

Kirkko, ensimmäinen seurakunta, sai alkunsa helluntaina, Pyhän Hengen voimasta. Mutta vaikka kirkko syntyi helluntaina, se ei tullut vielä valmiiksi. Lähetystehtävä, jonka Jeesus antoi apostoleille, jatkuu vielä. 

Pyhä Henki vaikuttaa sekä meidän keskellämme, että meissä sisäisesti. Voimme yhdessä rukoilla, että helluntain henki olisi meidän keskellämme, lisäisi keskinäistä ymmärrystämme ja johdattakoon meitä, kun rakennamme yhdessä tätä kirkkoa niin, että se olisi turvapaikka ja rauhan merkki tässä maailmassa.